Hän on ihana

Menneenä yönä Tilli the Isoääni huusi tunnin. Pikkasen näemmä pisti ketuttaan kun maitobaari ei auennut silloin kun hän olisi halunnut. Mutta nukahti sitten ja nukkui aamuun asti. Söi ja jatkoi unia kun Baari suuntasi töihin.

Vaan on se silti ihana tuo meidän Huutaja. Silmissä tuikkii tähdet ja naama on yhtä pulleaa poskea kun hän hymyilee. Ja kun hän oikein innostuu, kaikki raajat vispaa ja pikkuinen kroppa ihan tärisee kiihkosta. Suusta pääsee kurlutusta ja jokellusta ja kikatusta ja hihkuja. Kuunaama loistaa riemusta! Aivan vastustamattoman suloinen Vauva!!! Sitä hän on myös ollessaan omissa ajatuksissaan. Otsa menee vähän kurttuun ja silmiin hiipii etäinen katse. Suu on ihan supussa ja alahuuli työntyy ulos kun hän Pohtii Asioita. Jos silloin häntä häiritsee, saa Huutoa.

Uusin itsensä (ja muiden) viihdytysjuttu on suun maiskutus. Tai napsutus, kuten Isosisko sanoo. Huulet yhteen ja pikku imu, sitten äkkiä suu auki, niin jopas napsahtaa lystikkäästi.

Kotiväellä menee mainiosti keskenään. Isosisko on vähentänyt kiukuttelua ja Pikkusisko on alkanut syödä soseita ihan kunnolla. Ainoastaan juominen mua vähän huolestuttaa, mutta tuskinpa Pikku-Lutikka janoon nääntyy vaikkei kauheasti nestettä otakaan päivän aikana. Illalla sitä sitten tuleekin ruutaamalla kun Baari kotiutuu.