Pikkuneiti M

Nimi on annettu, vedet valeltu ja kynttilä sytytetty. Seurakunta veisasi ystävä sä lapsien ja aurinko paistoi. Tarjoomukset maistuivat ja kastevesi lensi korkealle. Tiilikaisen Ensimmäinen Juhla meni juuri niin leppoisasti ja mukavasti kuin oli suunniteltu.

Itse Juhlakalu nukkui Toimituksen ajan. Ainoastaan siinä vaiheessa kun kummit ja vanhemmat laittoivat kätensä hänen ylleen, iski pikkuinen ahdistus ja hän sanoi mää. Jatkoilla Pikkuneiti seurusteli ja minglasi sangen luontevasti; jakeli hurmaavia hymyjä itse kullekin säädylle ja loppujen lopuksi sammui Tätinsä syliin.

Pink is my favourite color (!?)

Joo, kannatti ostaa uudet verhot olkkariin kun niin halavalla sai. Ne ei sopineet vanhaan mattoon, joten piti ostaa sitten uusi mattokin. Vaaleanpunainen. Jessus! Enpä olisi ikinä uskonut sen väristä mattoa laittavani, mutta nyt on sekin päivä koettu. Mutta sopiipahan matto kastekimpun väriin. Sikäli kun sunnuntaina sataa vettä ja pöytä viritetään olkkariin. Mielummin kyllä asettelisin valkoisen liinan pation pöydän päälle. Kynttiläänkin on hommattu tuulilasi puhureita vastaan. Ja pöytäliinan painot meinaan ihan ite väsätä kivistä, rautalangasta ja verhonipsuista. (Kunhan kerkiän, ensin vissiin pitäisi hoitaa akuutimmat alta pois.)

Mies vei Esikon ja itsensä eilen mökille, että saan rauhassa tehdä Valmisteluja. No joo, olenhan jotain tehnyt, mutta aika hidasta on tämä kun Pikku-Tuhnu vaatii koko ajan huomiota. Jos mamma ei ole näkökentässä, niin tulee huutoa. Eikä Tiilikainen ole vieläkään kovin hyvä päivänukkuja. Yökukkujana hän sen sijaan kunnostautui taas männä yönä: nukahti klo 21.30, heräsi klo 22, nukahti klo 24, herätys klo 1, klo 2 ja klo 3. Sitten onneksi koisattiin aamu-kasiin.

Muoks klo 14:55 --> Tilli on nukkunut jo neljä tuntia yhtä soittoa. Perun kirjoitukseni huonosta päivänukkujasta. Nukahtaminen oli melko työlästä, mutta nyt kun vauhtiin pääsi niin unta näemmä piisaa.

Kuplatonna on hyvä olla

Pikku-Pallura nukkui viime yönä 7,5 tuntia heräämättä. Jos Isompikin Pallura olisi nukkunut, oltaisi koko perhe nukuttu aika hyvä yö.

Ähkyrän olo on helpottunut kovasti sen jälkeen kun otettiin Cuplaton käyttöön. Ei tarvitse käristä mahavaivoja ja pinnistellä paukkuja. Tirppu ei enää vaadi tisua niin usein ja kellii jopa ihan issesseen rauhallisena sitterissä pikkuaikoja. Edistystä on siis tapahtunut kovasti. Erityisesti yöunissa se näkyy.

Kastajaiset on tulevana sunnuntaina. Olisipa nätti keli niin oltaisi ulkona. Vaan pitää kuitenkin jynssätä kämppä puhtoiseksi ja leipoa ja silittää ja järjestellä ym asiaan kuuluvaa. Niinkuin kehittää jonkinmoinen stressi vaikka juhliin tulee vain lähisuku, läheinen ystävä ja pappi.

Yhden vauvan bändi

Vauvasta lähtee jos jonninlaisia ääniä. Jos aloitetaan pahimpaa hätää ilmaisevasta, niin nro uno on värinä-ääni. Se on väräjävällä äänellä karjuttu hätäitku ja käytössä vain ääritilanteessa. Esimerkiksi kun äiti on justiinsa putsaamassa Isosiskon hanuria valtavasta lökäkakasta alakerrassa ja Tiilikainen herää ylhäällä Hirmuiseen Nälkään eikä kannut liiku tarpeeksi nopeasti ikenien luo.

Mahanpuru-itku on kurjaa kuultavaa. Se on lohdutonta ja katkonaista, alkaa isolla äänellä ja vaimenee loppua kohti.

Kolmosena tulee karjahteleva nyt on nälkä -huuto. Nimensä mukaisesti se ilmaisee kurnivaa mahaa. Huuto huudetaan korkealta ja kovaa, naama mutrulla ja silmät kiinni. Yleensä siihen kuuluu samaan tahtiin heiluvat kädet ja jalat. NNO-huuto loppuu kuin seinään kun suuhun tulee täytettä.

Täällä mää oon -huudahtelu on melko vaimealla ääellä esitetty tiedotusluontoinen määäää-äännähdys. Se saattaa enteillä em. NNO-itkua.

Sinappiähinä säestää punnerrusta, jolla Tiilikainen työstää vaipantäytettä. Monesti naaman väri vaihtuu vauvanvaaleanpunaisesta keisarilliseen purppuraan.

Tillin sekalaisiin suusta lähteviin ääniin kuuluvat mm. mäkätyksenomainen vuona-ääni, opettelun asteella oleva hee hee -jokellus ja uniset ynnä uokailun yhteydessä kuuluvat ynähdykset. Vauva osaa tuottaa myös tuhinaa, puhinaa, röyhtäisyjä ja pienenä spesiaaliteettina äristä. Ärinä nousee ilmoille yleensä silloin kun Beibi on kevyessä unessa ja hänet nostetaan esim. äitinsä vierestä omaan sänkyyn nukkumaan.

Kategoriaan muut äännähdykset lukeutuu pitkään pärisevät rupsut, nyrkinlussutusmaiskutus ja imunlopetusplopsautus.

Paljon melua pienestä tytöstä!

Ai joo, nimiasiassa on tapahtunut Läpimurto! Etunimi on päätetty. Vielä se Toinen Nimi...

Hymy

Tänään oli se päivä, jolloin Pikku-Tilli antoi Ensimmäisen Oikean Hymyn mulle. Sydämeni suli. Jälleen kerran.

Mansikki

Mulla on Missio. Sen toteuttamiseksi oon ollut mansikin osassa viime päivinä eli lypsykone on laulanut. Meinaan siis irrottautua Imurista noin kolmeksi tunniksi ja käydä Ulkona Syömässä työkamujen kanssa ensi viikolla.

Pullosta tarjoillun maidon maistuvuutta on testattu ja Tiilikainen on antanut sille hyväksyntänsä. Yesh! (Isosiskonsa ei suostunut pullosta imemään ennen kuin 9-kuisena.)

30 pv

Perjantai 13. pv ja ikää tasan kuukausi. Lycka till!

Eilen Tiilikaista puntaroitiin ja venytettiin mittapenkissä (kaamean huudon säestyksellä) ja tulema oli, että hän on kasvanut kuukauden aikana 1190 g ja 4 cm! Terkkari sanoi, että "eihän tämmöinen rintaruokittu imeväisikäinen voi olla liian lihava". No ei tod! Paksuissa poskissa on imuvoimaa!

Blogging with a Purpose

Kuhnaillen on myöntänyt meikäläiselle Palkinnon! Olen otettu! Kiitoksia paljon!

Pistän hyvän kiertämään seuraaville seuraamilleni hyvin kirjoitetuille blogeille:

1. Paskamutsi
2. 500 kg lihaa
3. Tyyliä metsästämässä
4. Päiväkirja perheessä
5. Minunkin Afrikkani

Säännöt:

1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.

2.Each of the blogs must have a purpose!

3.The nominated blogs must make a link back to this page!

4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Risto

Tiilikainen ei halunnut nukahtaa eilen illalla. Äitinsä oli hermoromahduksen partaalla klo 00:44, kun Vauva vaan tapitti ja karjahteli. Mikään asento ei ollut hyvä, tissi ei (enää) maistunut, vaippa oli kuiva, kapalo ei rauhoittanut. Kaikkeni yritin ja sitten hermostuksissani täräytin Miestä nyrkillä ohimoon, jotta tee jotakin! No, hän otti Tiilikaisen, hyssytti hetken, asetti Mäkättäjän rintakarvojensa sekaan ja katso: Vauva nukahti. Äitinsä nukahti myös, isästään en tiedä.

Tänään Tyyppi onkin nukkunut koko päivän. Toivottavasti nukkuu yönkin.

Isosisko kertoi aamulla, että minun jakastaa vauvaa. Oijoi, hän ei ole vielä kertonut rakastavansa ketään muuta. Ihana Isosisko on meidän Vauvalla!

Kyläilijät on kyselleet muka ovelasti Ipanukselta, että mikä Vauvan nimi on. Topakasti Esikko tuumaa, että kisto! Ensin luulin hänen tarkoittavan, että Vauvan nimi on Risto, mutta sitten hokasin, että Taateli tarkoittaa tietysti siskoa.

Siskon nimiasiassa on otettu kenties pieni askel eteenpäin, koska Mies on hyväksynyt kaksi ehdotusta etunimeksi. Saataispa pähkäiltyä vielä kumpi niistä on Se Oikea Nimi...

Tilli Tiilikainen

Vauvanen on suloinen tuijottaja. Häet tunnetaan näillä nurkilla nimillä Tappi Tapittaja ja Tilli Tiilikainen kun tapittaa ja tillistelee mykkänä sitä sun tätä. Hän tapittaa erityisen mielellään kantoliinassa, autossa ja suurella äänellä ääntävän imurin vieressä. (No, kaikista Paras Tillityspaikka vaikuttaa olevan äiskän vieressä sängyssä tisu suussa. Ja ilman tisuakin kun imu hellittää yösyönnin jälkeen.)

Ensi tiistaina on 1-kuukautisneuvola. Veikkaan, että Pimun paino on noussut kilon verran.

Jestas sentään, Vauveli on tosiaankin jo melkein kuukauden ikäinen! Ja tähän ikään mennessä hän on ehtinyt jo kaikenlaisiin paikkoihin: hän on käynyt nukkumassa kahdessa eri ravintolassa, mökillä, monissa kyläilypaikoissa ja kaupoissa. Hän on osallistunut juhlapäivällisille, missä miehet pukeutui mustiin ja vanhat rouvat helminauhoihin. Hän on ottanut vastaan ensimmäiset iskut ja lukuisat suukot Isosiskolta, nukkunut iskän karvarinnalla ja nojaillut äiskän mahamakkaroihin. Hän on ihana tyttö, suloinen pieni tuijottaja isojen tummansinisten silmiensä kanssa.

Tässä on Neitonen kiinalaisessa asussaan, jonka sai tuliaisena Tädiltään. Aika näppärä (?) puku, varsinkin ilmakylpyjen ottamiseen...

Sinappia

Jos meidän Mummolla toimisi suoli yhtä topakasti kuin Juniorilla, niin muori olisi ikionnellinen! Pikku-Ruutana tuuttaa täyslaidallisen melkeinpä jokaisen ruokailun yhteydessä. Yleensä ilman sen suurempia ponnistuksia. (Paitsi viime yönä piti ähistä ja puuskuttaa reilu tunti ennen kuin irtosi.) Se tekee aika monta vaipallista vuorokaudessa. Siksi ollaan osittain kestovaipattu. Kestojen kestokyky vaan on vielä keltanokkamutsilla hakusessa, toistaiseksi Tööttiltä on keston vaihdon yhteydessä saanut säännönmukaisesti vaihtaa muutkin vermeet.

Nippulan naama kukkii kuin teinillä. Kaameasti on näppylää, ihan kuin Isosiskollaan samassa iässä. Onneksi kastajaiset siirtyi pari viikkoa myöhemmäksi, joten on toiveita näppynaaman siliämisestä edustuskuntoon.

Pappi on siis varattu ja kummit lupautuneet kummittelemaan, mutta nimestä ei vieläkään ole tietoa. No, tulipahan lisäaikaa mietinnöille. Tuutelin serkkupojat (4v ja 4v) ehdottivat Kisua ja Heppaa, Esikoinen on antanut vauvalle nimeksi Vauva.

Mökillä

Oltiin Perheen kanssa mökillä yö. Tarkoitus oli olla kolme yötä, mutta yksi piisasi meikäläiselle... Vauva-riepu nääs otti hirmuisen stressin uudesta paikasta ja haki tietty lohtua turvadaisarista, ainokaisesta tutusta asiasta oudossa ympäristössä ja kummallisten hajujen ynnä äänien keskellä (=lehmänkakka ja kuovit). Jos ei ollut lutkutin suussa, niin hän Huusi. Aika isolla äänellä. Siispä möllötettiin mökissä klo 19-01 tissi ikenien välissä. Mies grillasi ja söi herkut itsekseen. Mua vähän vitutti. Onneksi Esikoinen ei häiriintynyt Juniorin huudosta.

Klo yhden ja aamu-seitsemän väliin mahtui lukematon määrä imettämistä, vaipanvaihtoja (Juniori kakkaa likipitäen joka ikisen syöntikerran jälkeen), yöpuvunvaihtoa (pissat karkas vaipasta), hyssyttelyä, rintsikansuojuksenvaihtoa (lievää ylituotantoa maitotehtaalla kun on niin kovasti syöty) ja sen sellaista. Kaikki tietysti pilkkopimeässä käsikopelolla, hetkittäin peräti kännykän kelmeässä tuijussa.

Että yksi sellainen yö piisasi.

Aamulla ihana Armaani hoiti puuronhimoisen Isosiskon ja me Beibin kanssa nukuttiin yhteentoista. Mahtavaa!!!

Nyt kun päästiin kotia, niin Nyppy meni nukkumaan klo 23, ihan niinkuin yleensä aina. Halleluja!

Mainittakoon vielä, että Täti Mökkinaapuri kävi olemassa kylässä neljä tuntia. NELJÄ tuntia siis. Keskusteltiin, tai minä sujuvasti kuuntelin ja nyökyttelin, mm. Miehen Serkkupoikien piereskelytaipumuksista pikkukosseina: toinen oli niin kova piereksimään että ihan mahdotonta oli se piereminen ja toista ei paukututtanut ikinä ollenkaan. Voi jösses. *silmienpyörityshymiö*