Vauvankantaja

Ensimmäinen syntymäpäivä

2009-05-13T09:09:00.005+03:00

Lutikka, aka Nahkakuula, aka Tilli Tiilikainen, aka Mandoliini, aka Pikkusisko, aka Tappi Tapittaja, aka Juniori, aka Äitinmussukkaisinpumpsukkasiskonrupsukka, juhlii tällä viikolla ensimmäistä syntymäpäiväänsä sitten syntymänsä jälkeen. Näin Varsinaisen Syntymäpäivän aamuna me Isosiskon kanssa luikautettiin paljon onnea vaan ja Sankaria nauratti. Yritin ottaa kuvankin, mutta ilmeisesti Sankarin kaksi hiuskarvaa eivät olleet ihan oikealla tavalla ristissä, koskapa hän sensuroi otoksen:

1-vuotias Tillikainen on suurimmaksi osaksi päivää hymyileväinen tyttö. Hän ei kuitenkaan yhtään arkeile esittää ÄÄNEKÄSTÄ vastalausetta, jos joku homma ei mene ihan niinkuin hän haluaisi. Jos Isosisko yrittää napata kädestä mieluisan esineen, pistää Tilli ankarasti hanttiin ja nyttemmin hän on mustasukkaisuuksissaan alkanut jopa käymään Siskon kimppuun kun tämä yrittää yhtä aikaa äitin syliin ängätä.

Tiilikainen on kaikkiruokainen. (Paitsi että riisi ei oikein uppoa.) Hän syö paljon ja hyvällä ruokahalulla. Mielellään hän söisi ihan itse, mutta ympäristö (= itsevaltias äiti) asettaa, Tillikaisen mielestä liikaa, rajoituksia omatoimisuudelle. Syömisen (eli ruuan roiskuttelun) lisäksi häneltä kielletään vessanpöntön nuoleskelu, portaisiin nouseminen, kenkien pureskelu, pikkukivien imeskely, jalkalampun räpsyttely, hiekan syöminen ja ennen kuutta herääminen.

Vielä vuoden korkeassa iässä Tillin ruokavalioon kuuluu tissumaito. Sitä hän nautiskelee ennen nukkumaanmenoa ja yöllä. Neuvolan tätiä tämä hieman hämmästytti, mutta koskapa Lutikka ei ole osoittanut luopumishaluja, ei äiti ole pitänyt tarpeellisena lakkauttaa maitobaarin palveluja.

Päivänsankarin suosikkihommaa on kun hän tonkii lelulaatikosta lääkeruiskun tai jonkun muun sopivasti käteen mahtuvan tavaran, ja jota hän sitten roudaa ympäri taloa. Kaikista ihanin olisi digiboksin kaukosäädin, mutta senkin käyttöä ikävästi rajoitetaan. Aamulla kuuluu asiaan, että Sankarille ojennetaan äitin kännykkä, jota hän pitää kädessä kun möngertää ympäri vanhempiensa sänkyä.

Tiilikaisen Kaikista Paras Kaveri ja Kaikista Mahtavin Idoli on oma Isosisko. Sisko osaa naurattaa Lutikkaa ihan hengästykseen asti, leikkiä yhteisiä leikkejä ja tuoda Karjuvalle sopivan lelun ihmeteltäväksi, olipa kyse sitten iltapuuroangstista tai pukemisahdistuksesta. Isosiskon Rakkaus syttyi saman tien kun hän ensimmäisen kerran näki Pikkusiskon ja nyt Lutikka osaa rakastaa samalla mitalla takaisin.

Nahkakuula nauttii musiikista. Kaikenlaiset rytmit menevät välittömästi jalkoihin ja käsiin! Pylly hetkuu ja handut vispaavat, eritoten jos ilmoille on kajahtanut Palefacen Hiphoppii englantii. (Se on myös muun perheen perheen suosikkibiisi.)

Summa summariumina voidaan sanoa, että Pallopäinen Tyttösemme on hinana. Hänestä on kehittynyt Persoonallisuus, välillä sangen rasittava, mutta jatkuvasti ja koko ajan äärettömän rakas.

Hyvää syntymäpäivää Tilli!

---

PS.

Tästä eteenpäin Tilli Tiilikaisen (ja Isosiskon) elämää voi seurata Kumikanala-blogissani. Tervetuloa!

Pian Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun

2009-05-11T10:35:00.000+03:00

Täältä löytyy kuvaelma Erään Perheen Eräästä Aamusta.

Lutikan Vuosipäivä koittaa ylihuomenna. Blogistaniassa tämä merkitsee sitä, Vauvankantaja on vauvansa kantanut vauvavuoden loppuun ja tämä blogin on tullut tiensä loppuun.

Koska ainakin laskurista päätellen kirjoituksiani on joku joskus lukenut, olisi tosi mukava jos te siellä ruudun toisella puolella olevat jättäisitte jäähyväistervehdyksen.

Neuvolassa ja hiekkalootassa

2009-05-08T10:16:00.002+03:00

(Melkein) 1-v neuvolakuulumiset:

9,6 kg, 76,5 cm ja kaikki niinkuin pitääkin tässä iässä olla. Painokäyrä on hienoisessa laskussa, pituusgraafi kulkee suoraviivaisesti nollaviivalla. Piikki tuikattiin reiteen ja siksi piti vähän huudahtaa, mutta muuten Tilli oli yhtä hymyä vain. Kehuja sai aurinkoisesta olemuksestaan.

Tiilikainen on päässyt hiekkalaatikkoleikkien makuun, eli siis hiekka maistuu pieninä annoksina, mutta jos sitä eksyy yhtään enempi suuhun, niin eipä ole mukavaa. Siitä kuvat todiststeena (kollaasit on näköjään pop nykyään):

Hän syö itse

2009-05-07T15:04:00.000+03:00

Eilen ruotasin Lutikalle sadetakin väärinpäin päälle, eli siis etupuolen taakse ja takaosan eteen, tumppasin haarukan käteen, lautasen nenän alle ja sanoin että alahan mussutaa. Ja niin hän teki. Ainakin melkein.

Tillillä on aivan selvä käsitys siitä, mitä Ruokailuvälineellä olisi tarkoitus tehdä, ja sapuskaa menee sen avulla jonnin verran suuhunkin asti – oolalaa – mutta hieman on hankaluuksia keksiä miten päin kahvelista kannattaisi pitää kiinni. Hauskempaa on ottaa ruokaa suoraan kouraan ja puristella ja tilsutella sitä pöytään kiinni.

Wappu

2009-05-04T12:21:00.005+03:00

Wappu toi monia Uusia Asioita Lutikan elämään:

- katossa leijuva ilmapallo

- konttaaminen ulkona, maassa siis

- pyöräily

Kummallisinta oli ottaa lähikontaktia terassin laudoitukseen. Se suorastaan peljätti Nahkanuppia, mutta kolmantena päivänä hän uskalsi ottaa jo muutaman metrin etenemisen. Kaipa se vielä iloksi muuttuu.

Itse en ollut paikalla kun Tilli hyppäsi pyörän selkään, mutta vissiin hän oli ihan coolina ja rennosti, koskapa nukahti mennen tullen.

Ja mitä katossa leijuvaan ilmapalloon tulee, niin sitä Tiilikainen ei ole juurikaan päässyt käsittelemään, koska a) pallo leijuu katossa ja b) Isosisko pitää huolen, että Tilli ei pääse edes hajuetäisyydelle katossa leijuvan ilmapallon lattialle yltävään naruun.

Keväthaalari, huutoa ja ihanuutta

2009-04-27T21:24:00.004+03:00

Onpas viimeisestä kirjoituksesta kulunut aikaa! Mutta onneksi Tiilikainen on ottanut asiat rauhaisasti eikä hötkyillyt uusien asioiden kanssa. Eli hän ei ole oppinut viime viikon aikana kävelemään tai nukkumaan yöt läpeensä. Suurin Mullistus Lutikan elossa lienee keväthaalariin ja -hattuun sonnustautuminen. (Mikä aiheutti hymyn huulille - vissiin on kevyt olo verrattuna toppauksiin.)

Ainiin, sen verran Tillikainen on liikkumista petrannut, että osaa kiivetä portaiden alarappuselle. Pian pitää alkaa porttivahdiksi. Myös seisaalta laskeutumista hän on treenannut ja se sujuu kohtuullisen sujuvasti näin: Tilli siirtää seisoma-asentoa niin pitkälle takakenoon eli hiissaa varpaita kauemmaksi tuesta, että yltää ottaan kädellä tukea lattiasta ja sitten päästää tuesta irti. Näppärä likka.

Tilli kävi tsekkaamassa miltä maisemat näyttää alaportaalta ja on matkalla alas.

Ja asiasta toiseen: Jestas että Nahkakuulasta lähtee ääntä! Varsinkin iltapuuron aikaan! Silloin tyypistä ei näy kuin kaksi alahammasta ja vimmatusti heiluva kitapurje kun hän karjuu. Pää punaisena. Ei edes vedä henkeä. Huutaa vaan niin maan perjeleesti. Vähäksi aikaa hän hiljenee kun käteen työntää jonkun oudon esineen, mutta kohta tulee taas huutoa ja harhautuskelu lentää kaarella huitsulan nevadaa kohti.

Mutta on tuo meidän Nahkakuula niin ihana kun hän on alkanut olemaan hellä. Painaa posken poskea/olkaa/rintaa/kättä vasten ja nojaa hetken. On ihan aiiii. Ja sitten katsoo silmiin ja hymyilee sydämensulattavaa hymyä. Oi, kuinka Tilliä rakastankaan. Hän on Sydämeni Käpy. <3

Reissulikka

2009-04-21T21:04:00.004+03:00

Tillikainen on käynyt Reissussa. Vallan kylpylässä! Hyvin meni reissu, vaikka unen saanti olikin vähän hankalaa Oudossa Paikassa. Kylpylämeininki herätti kovasti ihmetystä, mutta altaassa oli ihan jees kun sai tonottaa vanhempien sylissä.

Kyseisen kylpylän muu asiakaskunta oli keski-iältään noin 90 vuotta Tilliä vanhempaa, jotenka Lutikka sai Siskon kanssa runsaasti huomiota osakseen. Jostain syystä kaikki arvelivat Tiilikaisen olevan poika, vaikka yllä oli runsaasti punasävyjä. Ruokailemassa kun oltiin, ja Lutikka avasi ääntä, eräskin paappa tuumasi mummalleen, että poika tuo on kun noin komeasti karjuu. Tshpfh.

Kotioloissa on blandrattu lehemän maitoa korvikkeen sekaan. Enpä tiiä johtuuko siitä, vissiinkin johtuu, kun Pallopää päästelee aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N hajuisia leijoja. Kuulemma haisee kananmunalle Isosiskon nokkaan. Mun klyyvari aistii ihan jotain muuta...

Poskijuttu

2009-04-14T21:30:00.003+03:00

Nystyrän suosikkihommaa on tätä nykyä maata mahallaan joko keittiön tai eteisen lattialla etsimässä kiviä ja muruja, jotka hän sitten poimii pikku pinseteillä ja työntää suuhunsa. Siitä viimeistään huomaa, että Pallopäisen Rikkaimurin pölypussi tarvitsee tyhjennystä, kun kaiken liuottava kuola tulvii yli äyräiden.

Kun työnnän sormen Lutikan suuhun, Tatti narskauttaa yläikenen ja kaksi alahammasta tiukasti yhteen eikä anna vapaaehtoisesti milliäkään periksi. Onneksi saalis löytyy yleensä poskesta tai toisesta. Päällepäin Pallukan pokset näyttävät siltä että vetävät sisälleen ainakin puoli gallonaa kivenmuruja, mutta totuus on ihan muuta. Pallomainen muoto johtuu siitä että poskien seinämät on abaut kolme senttiä paksut, sangen kimmoisat eivätkä kovinkaan venyvät - silkkaa lihasta ja imuvoimaa siis!

Leikkikamut

2009-04-10T12:29:00.003+03:00

Siskokset Nuppi Nahkakuula ja Pinsessa Ammeliese on alkaneet leikkiä yhdessä. Suosituin yhteinen aktiviteetti on Suuri Tuolinjalkaseikkailu. Se pitää sisällään ryömimistä/konttausta keittiönpöydän alla, hirmuista kikatusta, tuolien siirtelyä, satunnaista pään kopsahdusta, lisää kikatusta, runsaasti kirkumista ja yleistä ilakointia. Ilmeisesti siskokset jahaavat toisiaan vuorotellen, ja säännöistä on päästy erinomaisen hyvin yksimielisyyteen ilman verbaalista kommunikointia.

Tytöt ovat aloitteneet myös painiharkat. Pinsessa Ammeliese nakkelee Nahkakuulaa puolinelsoneilla pitkin mattoa, eikä Nuppi ole moksiskaan vaikka onkin aina alakynnessä. Onneksi Nahkiksen ruumiinrakenne on melkoisen vankka, jotenka suurta huolta litistymisestä ei ole. (Ja Nuppelista lähtee kyllä ÄÄNTÄ kun hän on saanut tarpeekseen kreikkalais-roomalaisesta tyylistä.)

Ylistetty olkoon Räkäruuta!

2009-04-05T21:42:00.002+03:00

Nuharintama on väistymään päin. Sitä kuitenkin on kestänyt niin kauan, että Tillikainen on tottunut räkäruutaan (eli nenäfriidaan) niin, ettei enää edes viitsi karjua kun sillä nokan imasen puhtaaksi.

Kaikista paras asento tähän toimenpiteeseen on sellainen, että istutaan haara-asentoon lattialle, pistetään baby jalkojen väliin niin että pää on reisien välissä ja kädet jalkojen alla. Ipana ei saa heilutettua päätä eikä handuja, jolloinka nenäimurin käyttö on sangen helppoa, varsinkin kun itsellä on molemmat kädet vapaana. Tuo oraalinen räkäruuta niin kätevä kapine, että ihmetyttää miten ollaan tultu toimeen Isosiskon nuhanenän kanssa ilman sitä!

Asiasta toiseen: Nahkakuulan hiukset on alkaneet kasvaa huomattavaa vauhtia. Hiuksisto on väriltään valkoisen vaaleaa, melkein harmaata, ja laadultaan enempi teräsvillaa kuin silkkiä. Vähän vaikuttaisi, että hiuksista voisi tulla kiharat. Olisihan se ihan kiva jos Tilli perisi mun vankemmanpuoleiset hiukset, eikä isänsä hentoisia hahtuvia kuten siskonsa.

Räkälä

2009-04-03T21:44:00.005+03:00

Räkää siellä, räkää täällä,
räkää nenän alla ja räkää nenän päällä.

Räkää tuolla ja
sitä voi nuolla,
räkää poskella, leuassa, otsassa,
räkää on myös talvikotsassa.

Räkää räkää räkää,
sitä pursuaa sieraimista täyttä häkää.
Räkää loputtomasti kaikkialla,
pöydän pääällä ja tuolin alla.

Loppua ei rään eritykselle näy,
ja siksi toivoisin että räkä räkähanan tulpaksi käy.

Että semmoista t(/r)äällä.

Hampaita ja lomaa

2009-03-31T21:57:00.005+03:00

Nyrkit on koko ajan suussa ja kitinävikinäsurkeus raastaa korvia ja sydäntä. Vissiin koko hammaskalusto yrittää kerralla pintaan. Ei ole helppoa Tillillä, taas kerran sen totean.

Ajatus seisoo kun viime yö oli täynnä äksöniä. Lussuttaja kiekui vähän yhden jälkeen hereillä. Otin viereen ja heräiltiin sitten parin tunnin välein. Jospa äkäisempi ja pitkävaikutteisempi särkylääke antaisi Lutikalle (ja vanhemmilleen) paremmat unet tulevana yönä.

Mutta! Vielä yksi työpäivä ja sitten meillä tytöillä alkaa parin viikon loma. Ihanaa! Alkais pukkaan kevättä yhä kiihkeellä tahdilla kuin Lutikalle hampaita niin johan lumet sulais vauhdilla!

Leipäkirveet

2009-03-28T16:39:00.002+02:00

Aika komiat ne on.

Olmi

2009-03-27T21:50:00.003+02:00

Edellisestä taudista on justiinsa selvitty kun uusi on jo päällä. Kyllä kyrsii! Ja surettaa pikku-Lutikan puolesta kun toinen on niin tööt. Kuumetta oli 39,3 ja olo ihan olmi. Sylissä vaan oli hän koko illan ja nojaili olkapäähän. Onneksi ruoka sentään maistui melkein normaalisti.

Toivottavasti tauti menee pian ohi ilman korvatulehdusta. Pidetään kaikki peukut pystyssä.

Aamukikkailija

2009-03-26T21:55:00.002+02:00

Nappanahka on oppinut nostamaan äiskän paidanhelmaa aamusella kun tekee mieli huikkaa ja baari retkottaa vierellä. Eikä sitä huikkaa tarvi enää makuultaan ottaa, ehei, vain mielikuvitus on rajana juoma-asennoille!

Aamut on Tillikaisen parasta aikaa. Kun jano on sammutettu eikä uni enää paina silmää, niin Lutikan pallinaama hehkuu aamuilosta. Natiainen hekottelee itsekseen ja aloittaa Sänkymönginnän. Siihen sisältyy pyörimistä ja hyörimistä, ähinää ja puhinaa, naurua ja jokellusta, satunnaisia karjahduksia, pötkähtelyä ja sukelluksia muiden samassa punkassa kellivien yli. Päämääränä on seinälampun johto, jota on hulvattoman hauska kiskoa ja heiluttaa.

Konttausta ja kiikkuiluja

2009-03-23T12:12:00.000+02:00

Mikä sanoo läpsläpsläpsläps-suhusuhushuhhsusuhsssshshhshss-hiiii?

No sehän on meidän Tilli, joka neliveto päällä kulkee, tuhisee ja hihkuu! On se konttaaminen hauskaa nyt kun sen on oppinut!

Sellainenkin kummallisuus pääsi tänä aamuna käymään, että Lutikka nukahti uudelleen mun kainaloon vaikka jo viiden korvilla oli ihan hereillä. Lopulta herättiin molemmat ihan märkinä hiestä – aika lämmin on tuo piskuinen Kainaloinen.

Alahampaat on jo ihan näkösällä. Tillikaisen alaleuka siis lykkäsi molemmat alaetuhampaat pintaa samalla kertaa. Prosessi kesti reilun viikon ja oli välillä sen verran kipiä, että lääkettä piti ottaa, ja nyt noit pikkukirveitä pitää hiplata ihan koko ajan. Tuntuvat vissiin jänniltä.

Eilen kun Isosisko oli kauneusunillaan, me Tiilikaisen kanssa vietettiin laatuaikaa. Päristeltiin ja pöristeltiin, naksuteltiin ja meiskuteltiin ja sitten naurettiin pöljöille äänille. Tilli sai levitellä ihan rauhassa kaikki käsillä olevat romut lattialle ja kiikkua sisäkiikussa ilman että joku vonkuu koko ajan omaa vuoroaan. Meillä on tällaisia yhteisiä hetkiä ihan liian vähän, harmi juttu.

Niin, sisäkiikku on jälleen paikallaan. Se nostettiin jäähylle vuosi sitten kun Esikoinen tuli ihan maaniseksi kiikkumisiensa kanssa. Nyt Mies viritti sen jälleen kattoon Lutikalle, mutta kukapa siinä istuukaan suurimman osan ajasta... Onneksi Isosisko tykkää myös antaa Tiililaiselle kyytiä ja Nahkakuula nauttii vauhdin hurmasta: jalat vispaa ja naama on messingillä.

Pallukka

2009-03-18T12:13:00.004+02:00

Tervehtynyt Nappanahka.

Tilli väänsi kopsakan pallukan vaippaan just ennen hoitoon lähtöä. Siinä saimme paranemisdiagnoosin oikein Kreivin Aikaan! Jippii!

Voiton puolella

2009-03-17T14:15:00.002+02:00

Ruikkatauti alkaa olla ohi. Lopullista Varmistusta vielä odotellaan, sillä Lutikka ei ole turauttanut tänään yhtään satsia. Eilinen velli tuli onneksi pottaan, samoin toissapäivän enimmät tröötit. Nahkiainen itsekin säikähti kun eka kerran pottaan tuuttasi, oli nääs sen verran kovasti kaikupohjaa, että kuulosti melko komialta.

Että paluu Arkeen tapahtuu huomenna. Onneksi. Vaikkei ihan neljän seinän sisällä ollakaan kyhnätty, niin silti on ollut aika ankeaa kun ei ole viitsitty ihmiskontakteja ottaa. Ja kun Miehellä on taas iltavuoro, niin aika pitkiä on illat olleet, eritoten kun molemmat Jälkeläiset on roikkuneet ihan iholla kiinni ja ulvoneet kuorossa jos olen selkäni kääntänyt tai vallan eri huoneeseen kehdannut mennä.

Vali vali.

Onneksi aurinko paistaa ja Tillikaisen Uusi Hammas (oikea alaetunen) suorastaan välkehtii kun valo osuu siihen.

Ruikuli

2009-03-14T13:35:00.008+02:00

Meillä on kuratauti. Lutikka ruikki eilen sekä ylä- että alapäästä, tänään vain jäljempänä mainitusta. Eikä ne mitään pikkusatseja ole! Tai yksi latinki on tälle päivälle tullut ja sen seurauksena koko lapsi piti kylvettää Bauhausin invavessan lavuaarissa. (Olipa fiksu veto lähtä ostamaan ne keittiön kaapinovien vetimet koko jengillä, mutta kun yöllä ei tullut ruikulia eikä aamullakaan, niin arveltiin että sen verran voidaan äkkiä käväistä...)

Siis joo, sitä ihtiään oli tursunnut vaipasta lapaluiden korkeudelle ja sitten kun sain bodyn päältä pois, niin tavaraa oli levinnyt kainaloihin, käsivarsiin, päälaelle, mun vaatteille, laukulle, housuille jne jne. Mukana ei tietenkään ollut vaihtovaatteita, vaippa onneksi kuitenkin. Kätevä Emäntä käytti omaa kaulahuiviaan pyyhkeenä ja riipi Isosiskolta aluspaidan Tillille ylävartalon ensiapuverhoiluksi.

Eniten harmittaa Isosiskon puolesta, koska tarkoitus oli viettää 3-v synttäreitä kaverien kanssa, mutta suunnitelma meni täten kuralle. Eikä hän päässyt kovasti odottamaansa konserttiinkaan. Höh. (Tai siis voihan paska.)

Neliveto päälle

2009-03-12T21:19:00.002+02:00

Ihan huomaamattaan ja vissiin vähän niinku vahingossa Tilli unohti nelivedon päälle kun lähti liikkeelle. Konttasi siis pienen matkan ilman jalkatukijaa! Uuulalaa!

Tillistä on tullut hirmuinen maiskuttava naksuttaja. Ja pärisyttävä sellainen, joka kädellä liikuttaa alahuulta ja sanoo samalla ööööö jolloinka tulee hauska pöm pöm pöm pöm -ääni.

(Eikä hän kyllä ole unohtanut ihan perinteistä pää punaisena, otsasuoni pullottaen karjumistakaan.)

Sieltä ne tulee

2009-03-11T22:08:00.002+02:00

Nappanahkakuulan suussa tapahtuu vihdoinkin! Molemmat alaetuhampaat on tulossa ikenestä läpi! Tilli on kuulemma itkeskellyt hoidossa koko päivän ja syy on selvä. Yöunille hän nyykähti ongelmitta, kiitos Kipulääkkeen. (Eipä ole meidän Lutikka ikuna lussuttanut muuta kuin tissua yhtä kiihkeästi kuin lääkeruiskua. Taitaa tykätä makiasta tuo palloposki.)

Suloisuus

2009-03-08T21:42:00.000+02:00

Kuka vai minä on söpö?!

Yöraporttia

2009-03-06T09:12:00.004+02:00

Eipä ole tullut mainittua menneistö öistö pitkään aikaan. Kerronpa nyt. Su-ma yö ennen hoitoon menoa: hyvä (eli unta n. klo 20.30-05.45). Seuraava: hyvä. Seuraava: hyvä. Seuraava: suolenmutkasta. Viime yö: erinomainen.

Käsitelkäämme noita kahta viimeistä hieman tarkemmin.

Suolenmutkayönä Lutikka heräsi klo 03:38 ja karjui kaksi tuntia ja rapiat. Hyssyttelin ja syssyttelin ja jopa daisarin annoin, mutta mikään ei häntä tyydyttänyt. Lopuksi paloi käämi ja jätin Raivopään rääkymään omaan sänkyynsä ihan yksin, jolloinka hän huusi vielä vartin, kunnes siirtyi jokelteluun ja lopulta nukahti. Koisi puoli tuntia ja heräsi, hoitopaikassa otti kolmet päikkärit.

Eilen illalla laitoin Tiitelin punkkaan jo ennen seitsemää. (Kokemus on osoittanut, että vaikka hän menisi nukkumaan klo 22, herätys on joka tapauksessa kuuden ja seiskan välillä.) Ja kappas kummaa - hän nukkua tuhisteli puoli kuuteen asti! Kertakaikkiaan vähän vajaa 11 tuntia ilman väliherätyksiä! Ja vähänkö oltiin koko sakki hyvällä tuulella aamulla kun oli nukuttu Oikeat Unet!

Jippii!

Mitä hoitopäiviin rulee, niin hyvin on mennyt. Nakkivarvas vaan iloisesti vilkuttaa heihei ja on yhtä iloinen kun hänet hakee pois. Haa!

Hoitolainen

2009-03-03T09:50:00.002+02:00

Niin se Ensimmäinen Hoitopäivä meni ja toinenkin on jo aikaa sitten alkanut. Eikä mitään hätää! Lutikka oli syönyt, kakkinut, ulkoillut, leikkinyt, syönyt, nukkunut ja syönyt ilman mitään ongelmia. (Ja senhän tiesin jo siinä vaiheessa että hyvin menee, kun aamulla lähtiessäni Tilli vain vilkutti iloisesti.)

Jatkukoon sama rata.

On se hurja!

2009-02-27T17:24:00.001+02:00

Nonii, nyt Meidän Vauva nousi ihan omin voimin jaloilleenkin! Ja seistä tonotti ihan coolina, piti vaan toisella kädellä sohvan reunasta kiinni. On se hurja!

Tutustumisreissuja, flirttiä ja istuskelua

2009-02-27T13:48:00.004+02:00

Ollaan parina aamupäivänä käyty tutustumassa Hoitopaikkaan. Tilli ei ole moksiskaan, virnuilee vaan Hoitotätille ja tutkii paikkoja. Maanantaina sitten tositoimiin.

On se jännä, miten suunnilleen saman ikäiset kakrut huomaa ja löytää melkein heti toisensa. Hoitopaikassa on reilu puoli vuotta vanhempi Poika kuin Tilli, ja oi mitä flirttikatseita hän loikaan Lutikkaan. Kyllä ripset räpsyi ja silmät sirritti kun kossi hymyili kaikilla kolmella ja puolella hampaallaan. Tilli oli ihan yhtä maireana ja löysipä käsi käteen kun istuksivat vierekkäin syöttötuoleissa.

Uusinta uutta Tiilikaisen liikkumarintamalla on itse istumaan nouseminen. Käy aika ketterästi! Ja sitä pitää harrastaa koko ajan & jatkuvasti. Aamu-kuudesta alkaen. Ikiliikkuja on tehnyt myös pontevia yrityksiä noustakseen seisomaan sohvaa vasten, mutta toistaiseksi ei ole saanut tarpeeksi pitävää otetta. Polviseisonta mitä tahansa vasten onnistuu jo kuin olisi ikänsä polviseisoskellut.

Hankala elämä

2009-02-25T21:22:00.003+02:00

Voi Lutikkaa. Ei ole helppoa vauvan elämä just nyt. Koko ajan pitää mennä sinne ja tänne ja silloin kun ei ole vauhti päällä niin väsyttää mutta ei malttais levähtää, jotenka pitää kirkua karjua älistä ölistä huutaa raivota ja olla äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi äitiä. Ei ole helppoa äitin elämä just nyt. Koko ajan pitää olla Lutikan näkökentässä, ei saisi mennä vessaankaan, paitsi jos kirkuva karjuva älisevä ölisevä huutava raivoava vauva on äitin sylissä. Ei kenenkään muun.

Voi Isosiskoa. Ei ole helppoa isosiskon elämä just nyt. Pitäisi olla Iso Sisko, muttakun itseäkin vauvattaa ja äiti vaan hyysää vauvaa eikä huomaa niin pitää itkeä karjua huutaa elämän epäreiluutta.

Ja Perheen Partasutia v-tuttaa olla töissä. (Ei sentään itke karju huuda mun sylissä.)

Höh.

Yöt menee niin ja näin. Viimeisin villitys uniajan rauhoittamisessa on seuraavanlainen: kun Tiilikainen herää noin klo 4, haen hänet viereeni. Menen kyljelleni ja otan Lutikan lusikkaan. Pidän beibin niin tiukassa paketissa, ettei hän saa väräytettyä evääkään. (Aika hemmetin vaikeaa!!!) Tämä tietysti aiheuttaa raivokasta karjumista Paketissa, mutta aika nopeaa hän yleensä rauhottuu. Tai sitten ei. (En enää jaksanut tuntikausien hyssyttelyä pinnasängyn vieressä, joten kokeillaan tätä.)

Yöunille Nappanahka nukahtaa (väsymystilasta riippuen) 15-45 minuutissa. Nykyään hänet nukutetaan syliin, josta sitten vyöräytetään omaan sänkyynsä. Ei mene tämäkään ihan oppikirjojen mukaan, mutta koska se toimii, niin emme välitä.

Huomenna mennään tutustumaan Hoitopaikkaan. Saapa nähdä mikä huuto ensi maanantaina seuraa kun jätän siskokset Hoitotätin huomaan...

Lisää Asentoja!

2009-02-23T14:00:00.004+02:00

Satunnainen nojailija.

Pikku-Pömpöösi on alkanut todellakin ottaan asentoja! Nousi nuin vaan nupikseen sänkyä vasten seisoskelemaan! Ja päästi ihan tahallaan tuesta irti kun polviseisonnassa tollisteli!

Ja kun hän hinkuttaa lattialla eestaas, niin nokka on ihan rutussa ja kita on ammollaan ja pitääpä tuo vielä hirmuista tuhisevaa ääntä! Onneksi sillä ei ole hampaita, muuten melkein jo pelottais!

Ruokavalioon on otettu vasta nyt kala. Hyvin upposi. (Niinkuin kaikki ruuat. Sellaista ei ole vielä lusikassa ollut, joka ei olisi meidän Malamuutille maistunut.) Vähän huolettaa kun Tilli ei suostu juomaan mistään pullosta tai pullon tapaisesta. Ainoastaan hörppäisi hän (ja siinä samalla valuttelisi suurimman osan nesteestä suoraan rintamuksilleen).

Loppuviikosta mennään tutustuun Hoitopaikkaan ja viikon päästä on Eka Hoitopäivä. Hui ja voi.

Outo asento

2009-02-19T20:55:00.003+02:00

Lastenhuoneesta kantautui hirmuinen rääkäisy! Riensin salamana katsomaan mikä mättää, onko Tilli kenties liiskaantumassa jättinallen alle vai onko leluapina tarttunut nenästä kiinni vai mistä on kyse. Ja oho, mitä näinkään! Lutikka oli noussut ihan itse, omin voimin ja keinoin, istumaan! Wau! Ja huuto tuli siitä, ettei Istuskelija tiennyt, miten olisi päässyt takaisin ryömimäasentoon. Olihan se itse eka kerran otettu istunto outo juttu ja pikkulikan nuppi varmasti vähän sekaisin moisesta voimainponnistuksesta.

Muutenkin ilta on ollut ankaraa asennonottotreeniä. On pitänyt nousta tukea vasten polvilleen ja tulla alas niin että leuka on kolahtanut portaaseen ja on pitänyt ottaa konttausasentoja yhdellä kädellä ja kahdella kädellä, olla etunojapunnerrusasennossa ja kyljinmakuulla ja välillä pää alaspäin äiskän sylissä.

Peittomaatuska

2009-02-18T22:33:00.003+02:00

Tällä Madamella alkoi viime kesä tänään. Loma siis. Pakkasta oli aamustuimaan 22 astetta, jotenka mielikuvitusta sai käyttää ihan tosissaan, että kesäfiilikseen pääsi. Asiaa auttoi, että edellisenä iltana raskin vääntää pattereita sen verran isommalle ettei nokka kuurassa tarvinnut olla.

Aasinsiltana edelliseen: Tillikaisenkaan oranssi nenu ei ole ollut onneksi kuurassa vaikka Pömpeli onkin nukkunut päikkärit ulkoeteisessä tämmösilläkin paukkupakkasilla. Eihän siellä tietenkään ihan niin kylmä ole kuin kartanolla, eikä rattaissa vallankaan. Ja vaatettakin on yllä: puolipotkarit & pitkähihainen body, collegehousut & huppari, kahdet villasukat, villapuku, kahdet lapaset, kypärälakki, toppahaalari, fleecemyssy, toppatumput, lampaanturkisnahkatöppöset ja niiden päällä vielä mun villasukat. Koko nyytti on sullottu äitiyspakkauksen makuupussiin ja Pussivauva työnnetään talviolosuhteisiin tarkoitettuun rattaiden makuupussiin, lisälämmikkeenä fleecepeitto. Rattaiden suuaukon peittona on peitto ja muun osan peittää kaksinkertainen villapeitto ja koko komeuden peittää vielä sadesuoja. (Varsinainen Peittomaatuska tuo meidän Lutikka.)

Hyvin siis tarkenee ja aika lämmin tyttö kaikkien kerrosten alta on aina kuoriutunut.

Mies oli eka päivää töissä koti-isyyden jälkeen ja kuulemma kovasti huolissaan, että mitenköhän me ollaan pärjätty. Hah!

Tätä on odotettu!

2009-02-17T12:37:00.003+02:00

Nuppi Nakkivarvas nukkui viime yön kuin laiskiainen! Heräsi vain yhdesti ja nukahti saman tien kun Mies häntä hyssytteli! Ei huutoa! Ei itkua! Ei raivoa! Ei kiljumista! Ei mitään muuta ääntä kuin suloinen uninen tuhina! Jippiiiiiii!!!!!

Merkillepantavaa tässä oli se, että nukkuminen ja nukahtaminen tapahtui totalement sans cou-de-pied eli täysin ilman tissua! Uuulalaa! Onko tämä Yötissittömän Ajan Alku?!?

(Mutta eipä riemuita vielä.)

(Ja äitinkin pitäisi opetella nukahtamaan saman tien kun herää yöllä. Taas valvoin ja odotin että kohta se Lutikka kuitenkin herää eikä se sitten herännytkään.)

Yhtä kauan ulkona kuin sisällä

2009-02-13T13:37:00.004+02:00

Tilli Tiilikainen, ikää 9 kk, on ihana tyttö!

Tänään on se päivä kun Lutikka on ollut Mahan Ulkopuolella yhtä pitkään kuin Mahan Sisällä. Ja kyllä hän on tehokkaasti käyttänytkin sen ajan kaikenlaisen uuden opetteluun! Jos ei oteta lukuun perusjuttuja kuten hengittäminen, syöminen ja kakkaaminen, niin tässä listaa Tillikaisen osaamisista 9 kuukauden iässä:

pidän itse kiinni nokkamukista/tuttipullosta kun juon
osaan syödä leipää, maissinaksuja, mandariinia, omenaa ja sen sellaista pienin sievin haukkauksin
istun ihan itsekseni ilman tukea
ryömin sangen tehokkaasti
nousen kontalleni ja melkein lähden liikkeelle mutta en kuitenkaan
nousen tukea vasten polviseisontaan
annan pusuja ja haleja
nauraa räksätän kaikkein makeimmin ja ihan samalla tyylillä Isosiskolle/-n kanssa
taputan ja vilkutan
naksutan ja maiskutan, pärrään ja pörisen
olen huono nukkumaan yöunia
bongaan lattialta kaikki pienimmät murut ja hippuset ja poimin ne pinseteillä suuhun
huudan kuin leijona, jos jokua asia ei miellytä
nauran ääneen kun saan herkkuruokaa
sanon mamamamamammm ja ämämämämämämämmmmm
mulla on uskomaton ulottuvuus ylöspäin kurkotellessa!
vierastan harvoin, mutta silloin sitäkin isommalla äänellä
ilmaisen hyvin selkeästi milloin haluan syliin ja milloin pois sylistä
osaan tulla kertomaan kun kakka on housussa

Pian hoitoon

2009-02-10T16:09:00.002+02:00

Niin käy aika vähiin Perheen Päällä, ensi viikolla alkaa työt! Ukko on ihan masennuksissaan melkein, pikkusen v-tuttuuntunut ja kovasti ärsyyntynyt asian laidan ollessa tämä. Jos oltais rikkaita, niin Iskä jäisi koti-isäksi vielä pitkäksi aikaa. Vaan kun ollaan keskituloisia, niin ei toivoakaan moisesta yleellisyydestä. (Joo joo, oma valinta ja sitä rataa, kyllä vähemmälläkin toimeen tulee ja jäkäti jäkäti, tiedetään!)

No, mulla on puolitoista viikkoa lomaa, jonka aikana käydään tutustumassa Hoitopaikkaan Lutikan kanssa. Isosiskolle paikka on ihan tuttu kun oli siellä hoidossa ennen Tiilikaisen syntymää. Sattuu vielä niin kätevästi, että eka hoitoviikon likat saa olla ihan keskenään kun muut hoitolaiset on lomalla, ja isällään on iltavuoroviikko, jotenka päivätkin ovat normaalia lyhyempiä. Loiva lasku Uuteen Arkeen siis.

Siinäpä ne kiihkeimmät. Tillikaiselle ei kuulu mitään ihmeempää. Hampaita ei näy, konttaushomma ei ole edennyt asennon ottamista pidemmälle, kakka kulkee ja ruoka maistuu. Yöunille nukahtaminen on ottanut ankaran takapakin, samoin yöunien nukkuminen. Mutta semmosiahan ne vauvat on, yhtenä hetkenä mennään tuollalailla ja toisena tällälailla.

Porkkananokka

2009-02-07T11:02:00.000+02:00

Nokka, pyykkipoika ja huppari sävy sävyyn.

Niitä ja näitä

2009-02-05T10:40:00.003+02:00

Joopa joo. Tilli ei vissiin tiedä, että saavutettuja etuja ei saa ottaa pois. On taas pitkän hyvän jakson jälkeen heräillyt miten sattuu nääs. Eikä illallakaan tule uni kuten ennen, huutoa vaan on ja kieppumista ja kontalleen nousua ja petivaatteiden kiskomista ja karjumista.

Meijerin tuotto on rankasti vähenemään päin ja sekin tuntuu ärsyttävän Lussuttajaa, erityisesti aamuyöllä kun huikanottohalut ois suurimmillaan. Isosisko teki päätöksen lopettaa tissuttelu 9 kuukauden ikäisenä, saapa nähdä miten Tiilikaisen kanssa käy. Hän vaikuttaa olevan enempi daisarin perään kuin Esikoinen.

Nappanahka on siirtynyt 74-senttisiin vaatteisiin. Sama pusero, jota Isosisko piti reilun vuoden ikäisenä hoitopaikan kuvassa, on ihan passeli. Jännä homma, mitenkä erimalliset mun rakkaani ovat (Esikko on isänsä kaltainen kaitakasvo ja Kakkonen on äitinsä mallinen pallinaama), mutta kuitenkin kovasti samannäköiset. Ihania suloisia iloisia känkkäränkkäriiviöitä molemmat. <3

Yksi lisää

2009-02-03T08:52:00.003+02:00

Noniin, ostin eilen taas yhden turvaistuimen. Nyt meillä on neljä. (Plus pieneksi jäänyt kaukalo.) (Lapsia on yhä vain kaksi.) On yksi maxicosi, yksi britaxi, yksi hooteeäs ja yksi mikälie jonka nimeä en muista. Maxicosi on kyllä paras: helpoin irrottaa ja kiinnittää ja säätää kallistusta ja vöiden pituuksia ja kiristystä. Ja istuin on niin korkea, että sieltä Taatelikin näkee ulos asti.

Pientä haastetta tähän istuinhommaan toi se, että toinen auto on chevypaku ja sen takapenkillä on lannevyöt. Niihinpä ei mitä tahansa turvaistuinta saakkaan kiinni, ehei! Löytyipä kuitenkin tuo britaxi ja toiveissa on, että hts passaisi myös. Jos ei, niin sitten siirretään maxicosi takaisin ykkösautosta ja pistetään hts tilalle. On siinä Miehellä säätämistä tänään, että pääsee likkojen kanssa shoppaamaan raksalämmitintä. (Pientä keittiöremppaa pukkaa.)

Kohta vaihtuu kulkukeino

2009-01-30T09:46:00.002+02:00

Nuppeli ottaa ihan tosissaan konttausasentoja. (On ottanut jo pitemmän aikaa, mutta eipähän ole tullut kirjoitettua asiasta.) Kontallaan ollessaan sitten hyssyttelee ees ja taas, lötsäyttää mahan kenttään ja nousee taas. Onpa kertaalleen meinannut lähtä liikkeellekin, mutta raajat ei ihan totelleet, jotenka tuuskahti nenälleen. (Posket on niin kovasti pienentyneet, etteivät käy enää turvatyynyistä.) Jännittyneinä odotamme ensimmäistä K(onttaus)-hetkeä...

Kyllähän meillä oli Iloinen Vauveli eilen, kun tumppasin käteen ruislimpun kannikan. Ai ai, kuinka kiihkeästi hän lussutti ja imi sitä! Naama oli yhtä kuolaista messinkiä ja kiihkokerroin vain kasvoi sitä mukaa kun käntty alkoi pehmetä; tästähän saa jäystettyä paloja irti! Yeah! Lopputulema oli tietysti Kaamea Ketutushuuto kun kauttaaltaan kuolan pehmittämä herkkupala otettiin pois ja nostettiin tahmasormien ulottumattomiin kuivumaan. (Kunnon limppukäntty kestää vielä toisenkin kierroksen nääs.) Mutta ihanaa se oli niin kauan kun kesti.

Nyt on taas muutama yö mennyt ihan nukkuen. Herääminen neljän, viiden tai kuuden aikaan, tissusessio ja taas unta kuulaan. En hehkuta enempää, ettei taika raukea.

Herkuttelija

2009-01-26T13:20:00.002+02:00

Tillikka Isosiskon kuvaamana. (Klikkaa kokonaiseksi.)

Isosisko on Lutikan mielestä ihana! Ja erityisesti silloin hän on superihana kun kädessään on perunarieskaa! Siitä Esikoinen taittaa pieniä paloja Pikkusiskolle, joka ryömii kita ammollaan perässä ja kerjää lisää. Isosisko tietää, ettei Vauvalle saa antaa liian isoja paloja, koska vaan isot tytöt osaa syödä isoja paloja.

Ja aina vaan paranee!

2009-01-22T12:00:00.001+02:00

Saatiin tieto, että Rakkauspakkauksemme pääsevät hoitoon samaisen Liisa-tätin luo missä Isosisko oli ennen kuin Lutikka tuli maailmaan. Jippii!!!!! Aivan mahtava uutinen!!! :oD

Hyvä yö, parempi päivä (ainakin äitillä)

2009-01-22T07:36:00.003+02:00

Ah, kuinka virkeä ja levännyt olo onkaan 7 tunnin katkeamattomien unien jälkeen! Ihana suloinen Tillikka antoi vanhemmilleen armon menneenö yönä ja koisi itse 10 tuntia putkeen. Enpä tiiä väsyttikö edellisen päivän jatkuva kitinöinti vai auttoiko ennen nukkumaanmenoa annettu särkylääke johonkin vaivaan.

Tänään iskä ja mamma lähtee suosikkibändin keikalle ja lapsukaisia tulee hoivaamaan Kaikista Rakkain Siskoni, the Täti. Isosisko on innoissaan, Pikkusisko ei kommentoi. Pikkusen huolettaa, kuinka Lutikka asettuu illalla, mutta onneksi KRT on kokenut näissä hommissa ja kestää huutoakin.

Ihanaa on päästä Miehen kanssa kaksistaan liikenteeseen!!! Ollaan odotettu tuota konserttia syyskuusta asti. Käydään vielä syömässä kaupungin parhaat mustekalarenkaat ennen h-hetkeä, vallan ihan oikeassa ravintolassa. Jee jee jee jee! Olen iloinen ja onnellinen!!!

Liikaa raajoja?

2009-01-21T09:00:00.004+02:00

Voi kiesus mikä yö oli taas vaihteeksi. Huutoa klo 00:15-03:15. Ei auttanut hyssytys, syli, pullomaito, suppo, vierihoito. Tissiä vain halusi hän. Mutsi hävisi taistelun 1-0, annoin lopulta KAIKKIEN periaatteiden ja aikomusten vastaisesti periksi.

Yöhuikan jälkeen sängyssään pötkötteli niin iloinen ja hyväntuulinen jokeltelija, ettei olisi samaksi uskonut. Guu guu ja mammmamamamammm vaan, ei jälkeäkään äääärrrrrrgggghhhhhistä. Kiva.

Siinä Lutikkaa ennen tissua taltuttaessani tuli mieleen, että jos en tietäisi että pinniksessä riuhtoo 8-kuinen tyttölapsi, niin olisin voinut kuvitella jo vaikka mitä. Käsiä ja jalkoja tuntui olevan huomattavasti enemmän kuin normaalilla keskivertovauvalla...

Nukahtamisen vaikeutta, istumista ja hoitoon

2009-01-19T21:51:00.003+02:00

Mullako muka känkkäränkkäpäivä?

Perheemme Pienimmällä on ollut parina viime iltana nukahtamisvaikeuksia ja muutenkin Känkkä Ränkkä on vieraillut normaalia useammin. Oon yrittänyt kuikkia alaikenen suuntaan, mutta hampaita ei ainakaan näy. (Isosisko sai ensimmäisen alanystyränsä 7 kk:n iässä.)

Tillikainen on oppinut istumaan itekseen. Tuntuu olevan ihan mukavaa hommaa. Tietenkin yhä pitää varmistaa, että selän takana on tyynyjä tai koppaaja valmiina kun sixpäkki antaa periksi ja hän retkauttaa oikoselleen.

Hoitopaikkatietoa odottelemme. PPH:n ohjaaja sanoi, että viimeistään kaksi viikkoa ennen aloituspäivää tulee tieto, jotenka ei auta kuin vartoa. Mies on kauhuissaan kun töihin menoon on enää vajaa kuukausi aikaa. Mulla on pitämättömiä lomia sen verran, että Tiilikaisen ja Esikoisen hoitourat alkaa 1.3. Voi voi sitäkin! Vaikka totta puhuen nyt se ei stressaa yhtä paljon kuin silloin kun Esikko meni hoitoon, sillä onhan Lutikalla Oma Sisko tukena ja turvana.

Missin mitat

2009-01-15T21:31:00.004+02:00

Missin mitat on 71 cm ja 8650 g 8-kuukautisneuvolassa. Kahdessa kuukaudessa on kertynyt 3 senttiä ja 650 grammaa. Kasvu kuulemma etenee just eikä melkeen pitkin keskikäyrää. Ou jee. (Mies oli tuumannut että teillehän se eniten merkkaa kun Neuvolan Täti oli tämän ilosanoman julistanut. Hah.)

Tillikka oli Vierastanut eka kerran ihan kunnolla ja ISOON ääneen neuvolassa. Täti oli napannut Nupiskon syliinsä ilman alkulämmittelyä ja siitäpä oli huuto syntynyt. Ihan oikein mokomalle kylmäkätiselle emännälle kun tulee ja ottaa kiinni ilman lupaa, nuin vaan nupikseen!

Sellaisia kotiläksyjä saatiin, että Lutikalle pitää laittaa kengät jalkaan ja treenata varvastelematta seisomista eli pohjelihasten venytystä. Jos ei varvastelu lopu 1-v neuvolaan mennessä, niin sitten joudutaan fysioterapeutin pakeille jumppaohjeiden hakuun. Tuumasta toimeen: tänään on jo kovasti treenattu ja äkkiä fiksu Tiilikainen tajusi mikä on homman nimi.

Ja taas kävi ilmi eräs säästökohde Oulussa. Ei ole enää 10-kk neuvolaa. Kasikuukautisvisiitin jälkeen seuraava aika on vasta vuoden ikäisenä. Pöh.

Kahdeksan kuukautta

2009-01-13T22:23:00.008+02:00

Pallo meressä. (Lisää juttua täällä.)

Kahdeksankuukautispäivänsä kunniaksi Nuppi Nahkakuula esitteli miten leivänmurut poimitaan pöydältä pinseteillä. Kyllä hän on taitava! (Ihan suuhun asti muruset eivät omin voimin päätyneet, mutta yritys oli kova.)

Nuppi ja Muu Perhe sans mama kävivät Juhlaretkellä mökillä ja rva Mökkinaapuri oli taas ja jälleen kerran niin kiihkona Vauvasta, ettei ollut housuissaan pysyä. Antoi kuulemma kuitenkin Tillin mönkiä lattialla, toisin kuin Isosiskon aikanaan. (Liian likainen lattia kuulemma. Pöh. Sehän kasvattaa vaan vastustusta kun ei ole hygieenisen puhdasta!)

Ylihuomenna on Tiilikaisen puntarointi ja mittaus, vähän jänskättää miten kasvu on edennyt...

Yöraportaasi

2009-01-12T18:25:00.001+02:00

Viime yönä Vauva nukkui viiteen, mutta äiti heräsi jo neljältä, koska silloin Tillikin yleensä herää. Tunteroisen mollotin hereillä (en kuitenkaan huutanut kuten joillain on tapana) ja odotin seuraa. Viiden korvassa sitten otettiin 12 minuutin tisutuokio ja Bebe jatkoi unia. Minä en, mutta oli liian aikaista lähtä töihinkään, joten taas mollotin.

Ihan hyvä yö siis. Lisää samanlaisia, pliis.

Lutikka osaa pyytää syliin. Hän mönkii lattialla jalkojen juureen ja alkaa vispata kuin sammakko voikirnussa. Tehosteäänet lisänä pitää huolen ettei hän jää huomiotta. Niinkuin nyt. (Osaa näköjään roikkuakin jalassa...)

Maratoonari

2009-01-09T21:22:00.002+02:00

Tuo piskuinen Lattiamoppimme teki tänään maratonin ja hinkutti itsensä olohuoneesta keittiöön! Matkalla hän hihkui itsekseen, matkamusaa vissiin. Nyt alkaapi olla koko alakerta kartoitettu ja labyrintti selvitetty.

Askelia

2009-01-08T21:47:00.004+02:00

Silmäin lepuutusta Isojen Vauvojen turvaistuimessa.

Pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta Isoja Juttuja Tillikaiselle: siirtyminen astetta suurempaan auton turvaistuimeen ja ruokailut syöttötuolissa istuen. Sitteri pistetään naftaliiniin.

Lutikka oli ihmeissään kun istuksi Isojen Vauvojen turvatuolissaan. Silmät suurina hän tuijotti pelkääjän penkillä istuksivaa meikäläistä ja ikkunasta näkyviä valoja. Passaa siinä nyt katella. Ja saattoipa penkissä ottaa tupsluuritkin.

Ruoka tuntuu maistuvan paljon paremmalta istuma-asennossa kuin lievässä takanaojassa. Ei sillä että se huonosti olisi maistunut ennemminkään, mutta nyt se vasta maistuukin! Kyllä syöttötuoli on nimensä veroinen!

Ja asiasta toiseen: Meidän Vauvasta taitaa tulla isona deathmetallisolisti. Ainakin saundi on lupaava kun hän karjuu kitapurjeet lepattaen ruokaansa tai tylsistymistä yksinäisinä öisinä tunteina punkkansa pohjalta. Huudossa ei ole vibraa eikä erilaisia sävyjä, vaan se tulee syvältä kurkusta hieman käheänä aaaaaarrrrrrraaaaararrrrrrgggghhhhhh-tyylisenä karjaisuna. Ihan kuin Mayhemin laulajalla.

Mammantyttö

2009-01-06T14:51:00.004+02:00

Ei mitään uutta Meidän Vauvan elämässä. Yöt menee vaihtelevasti, ruoka maistuu hienosti ja kakka kulkee hyvin. Muutoin hän vaan olla mollottaa ja on oma ihuna itsensä.

Isosisko on alkanut kiihkeän mustasukkaiseksi omista leluistaan. Tilli ei saisi koskea mihinkään, ei edes katsoa Esikoisen tavaroihin päin. Toistaiseksi Tiilikainen ottaa asian ihan coolisti, eikä protestoi vaikka Esikko nappaa kaikki lelut kädestä (ankarista kielloista huolimatta).

Tiitelistä on tullut taas ihan mammantyttö. Äitin sylissä on kiva olla ja muutenkin on suotavaa, että mutsi on koko ajan näköpiirissä. Jos lähden pois, tulee huutoa ja Natiainen raahautuu surkeasti rääkyen perään. (On tullut muutamia matkaennätyksiä ihan vahingossa.) On jotenkin sydäntäsärkevän surkuhupaisaa kun toinen on niin surkeana ja kun syliin pääsee, ei maailmassa ole huolen häivääkään. Toivottavasti ei tulekaan.

Jurputusta

2009-01-04T18:44:00.002+02:00

Voihan kyrsä näitä pakkaspäiviä! Tai iltoja oikeestaan. Kun tekis mieli lähtä ulos, mutta on niin kylymä että Vauvan nappinokka rapsahtais jäähän ja ippuis irti jos pihalle uskallettais. Meinaa loppua tekemiset sisällä sitten. Ahdistaa!

Ja viimeyökin oli suolesta. Kukkumista klo 02.11 - 04.31. Kyllä v-tutti taas kuunnella kun yks vaan huutaa ja möykkää. Ja tietää, että tissiä se on vailla, ja rauha laskeutuis (ehkä) jos se sitä sais. Vaan pysyin tiukkana. Hyvä minä?

Kun yöt on tuollaisia pätkäöitä, aamut venyy älyttömän pitkiksi. Tänäänkin Lutikka söi aamupuuron kympiltä, Isosisko puoli 11. Ja tietty myös päiväunet venyy vaikka mihin, jotenka Isosiskoa eritoten on hankala saada yöunille. Tämä taas johtaa siihen, että kun lapset on vihdoinkin tainnutettu, pitää itse kuupoilla ylhäällä puolille öin ja ylikin, ja kun Tilli herää kahden maissa, niin eipä siinä paljon unta ole takana. Saatanallinen noidankehä! MUTTA sen aion katkaista tänään menemällä ihimisten aikoihin nukkumaan. NIIN KERTA.

Voihan höh

2009-01-03T22:34:00.003+02:00

Dorka äiti ei sisustusvimmassaan tajunnut ottaa huomioon Perheen Pienintä eli laittoi villamaton olkkariin ja se poltti Ryömiväisen vetokäden (oikean siis) ihan ihottumalle. Ryömiväinen kuitenkin kosti Sisustusvimmaiselle heittämällä kunnon puklut matolle. Siitäs sai tuo eukko ja valkoinen villahirvityksensä!

Uusi vuosi, uudet leikit

2009-01-01T23:22:00.002+02:00

Klikkaa kuva kokonaiseksi.

Tillikaista kiinnostaa aivan kauheesti Isosiskon leikit. Mukaan pitää päästä ja sehän ei tietenkään Isosiskolle aina passaa. Aiheesta on keskusteltu melko monta kertaa... Mutta silloin kun Esikoinen ottaa Pikkusiskon leikkiin mukaan, niin kyllä heillä onkin kivaa.

Ai joo, meidän Tilli ei välittänyt paukuista tahi pokseesta kun hän nukkua tursotti vuodesta toiseen, aina aamuviiteen asti ilman heräämisiä. Reipasta menoa! Jospa meidän yöt on nyt todellakin rauhoittuneet.

Hän nukkui sittenkin!

2008-12-31T09:34:00.002+02:00

Tilli nukkui koko yön! Heräämättä! Jahuu! Näissä pirteissä ja varovaisen toiveikkaissa tunnelmissa toivotan koko maailmalle Entistä Parempaa Tulevaa Vuotta! :o)

Vuhtipimu

2008-12-30T17:25:00.004+02:00

Kun kohteena on sopiva kiihotin, on vauhti aivan päätähuimaava!

Väsy

2008-12-30T12:46:00.001+02:00

Silmät pussittaa, mutta ei kait se lomalla mitään haittaa? Nahkakuuppa piti hereillä klo 02.15-05.05. Nyt se kyllä nukkuu.

Operaatio N.I.T.

2008-12-29T16:01:00.007+02:00

Nahkakuulan yösyönnit on syöty. Viime yösyönnä ei maitobaari enää auennut. Karu homma, mutta vanhempansa ovat saaneet tarpeekseen parin tunnin kukkuiluista silloin kuin pitäisi vain ja ainoastaan nukkuilla. Jospa tämä auttais siihen hommaan. (Auttaahan, oi Nukkumatti, sinä Kaikkien Unisten Sankari?!?)

Minähän en nuku. En varmana. En!

Kerronpa miten meni. Tilli meni nukkumaan klo 20.30. Aika väsyneenä, sillä päikkäreitä oli rajoitettu hieman eli hän oli nukkunut päivällä vain noin 2,5 h normaalin 3-4 tunnin sijaan. Hän nukahti oitis omaan sänkyynsä. Vanhemmat, kuten tapana on, menivät nukkumaan liian myöhään, mutta uhkuen "nyt ei sitten tissua anneta" -asennetta (varsinkin Heikoin Lenkki eli äiti).

Nappanahka päästi Äänen klo 02.08 ja äitinsä lähetti Partapartion asialle. Iskä hyssytti ja suhisi unta Vauvan silmille. Yritti olla ottamatta syliin, paijaili sängyssä kuten on puhuttu että omaan sänkyyn pitäisi nukahtaa. Eipä paljon auttanut. Tilliä raivostutti moinen suhina ja hyssyttely, jotenka pisti huudoksi tuo Yökukkuja. Iskä teki vastaiskun jokaisen karjaisuun: puhalsi naamalle!

Olipa sitä kiva kuunnella seinän takana. ÄäääÄÄÄ sanoi Tilli. Puuh puhalsi Partasuti. ääääÄÄäÄÄ - puuhhh - ÄÄÄÄÄÄ- PUUUHHH - äääÄäÄäÄäÄÄÄÄÄääÄÄÄÄÄÄ - puuuHHHHUUUHHHHHHH. Ja niin edelleen. Noin about kaksi tuntia. Tokihan Tillikainen otti välillä muutamat parin minuutin pikanokoset että sai Uutta Voimaa huutoonsa ja isänsä sai lepuuttaa hetkeksi jalkojaaan pötköllään.

Jossain vaiheessa Mies tuumasi, että mun mielestä tämä on kahden ihmisen homma. Ymmärsin että munkin pitäis vissiin osallistua Operaatio Nukuttamiseen Ilman Tisua.

Astuin Tillin huoneeseen, otin Vauvan hetkeksi syliin, pussasin ja kerroin, että nyt on nukkuma-aika. Laskin Huutajan omaan sänkyynsä, silittelin, tassutin, taputtelin. Naskalin ääni vaimeni öninäksi. Pari kertaa huuto voimistui, mutta Nukkumatti otti tilanteen noin puolessa tunnissa haltuunsa ja uni kesti aamukasiin asti. Haa!

Mitä tästä opimme?

1. Ihan sama mitä teet, Vauva nukkuu sitten kun sitä nukuttaa.
2. Ei se ainakaan nälkään kuole vaikkei drinksua öisin enää saakaan.
3. Turha odottaa seuraavasta yöstä parempaa, koska se ei varmasti sitä ole.
4. Kyllä se vielä joskus nukkuu.

5. Ehkä.

Joulupukin parhaat tuomiset

2008-12-26T14:21:00.004+02:00

Tilli sai aikamoisen läjän lahjoja, jotka oli kääritty aivan ihaniin rapiseviin papereihin, joita oli aivan ihana imeksiä, jotenka Taatelin joulu oli sangen onnistunut.

2008-12-24T11:22:00.001+02:00

Joulurauhaa itse kullekin säädylle!

Uusia makuja

2008-12-22T13:52:00.004+02:00

Palloposki maisteli omenaa. Ihmeen hyvin hän saa järsittyä paloja irti pelkillä ikenillä. Ja minimaalisen pieniä nytysiä piti vätkyttää ja mussuttaa ja jauhaa posket pullollaan, kuolavana leukaa pitkin valuen. Maku vissiin miellytti, koska vauhtiin päästessään vätkytysmussutusjauhaminen muuttui suorastaan maanisen kiihkeäksi ja kun nappasin ompun jämät pois, pääsi Kaamea Protestihuuto.

Eilen annoin Lutikalle piparinmurun ja sepä vasta maistuikin hyvälle! Posket piti imaista sisään ja suu meni ihan suppuun kun oli niin eksoottinen maku. (Eikä se poskien sisäänimaisu olekaan mitenkään helposti tehty, on nääs tuota imettävää jonnin verran...)

Ylipäätään Tillikaiselle maistuu kaikki ruuat, mitä suuhun lusikoidaan. Mikään ei ole, vielä ainakaan, aiheuttanut yöks-pruikkausta. Tämä ilahduttaa suuresti vanhempiaan, joilla on kohtuullisen tuoreessa muistissa Isosiskon nirppanokkaruokailut.

Mönkiäinen

2008-12-20T22:06:00.003+02:00

Löysin tämmöisen mönkivän pallukan meidän olkkarin lattiaa mittomasta. Se on aika soma ja iloinen tyyppi. Oon ihan rakastunut!

Vauhtia, vuavasaario Tilli

2008-12-17T14:33:00.005+02:00

Pallopää oli kummissaan kun pistettiin Isosiskon kanssa joulukuusi pystyyn. Voi sitä tapitusta ja ihmettelyä kun hän tuijotti monttu auki, kuolatippa alahuulessa roikkuen. Ihuna! Joulu on siis ovella, mutta Tilli-rievulle ei ole vielä yhtään ainokaista lahjaa. Eipä hän niitä osaa kaivatakaan, mutta äidin sydäntä kolottaa tämä kaamea eriarvoisuus siskosten välillä kun Sille Vanhemmalle on jo kokonaiset kolme pakettia!

Lutikan ryömimätreenit on tuottaneet tulosta ja reviiri senkun laajenee. Eikä pelkästään horisontaalisesti, vaan myös y-akselilla! Hän on nääs hoksannut, että kaksin käsin kurottelemalla yltää ylemmäs kuin yhdellä kouralla sohien.

Ryömimätyyli on hauska; ensin veto molemmilla käsillä, sitten työntö varpaiden päillä. Hetkittäin hän pyylää peppuansa niin kovasti ylös- ja eteenpäin, että melkein tuuskahtaa nenälleen. Onneksi nenä on melko lytty ja posket kohtuullisen isot, jotenka lattiaan ottaa ensimmäisenä kiinni poskiturvatyynyt eikä klyyvari.

Koska ryömiminen on jo niin tuttua huttua, ei Tilli katso enää tarpeelliseksi varoittaa ympäristöään liikkeellelähdöstä vertahyytävällä karjaisulla kuten vielä viikko sitten.

Yöt on kukkumista. Nappi kyllä nukahtaa hienosti omaan sänkyyn ja koisii siellä alkuyön, eli n. klo 20(21) - 24(01). Sitten hän herää ja yleensä Mies käy hyssyttelemässä uudelleen uneen. Seuraavaan herätykseen ei auta mikään muu kuin daisari.

Säännöllisen epäsäännöllisesti edellä mainittu ei olekaan yön rytmi, vaan se on jotain ihan muuta. Niinkuin että Taateli nukkuu koko yön mamman kainalossa ja lutkuttaa tissiä kun haluaa. Eikä siinäkään mitään probleemia olisi, ellei Tossu osaisi laskea kahteen... Pitää nääs saada molemmat tisut ennen kuin hän asettuu. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää vaihtaa välillä puolta = herätä.

Mutta ei se haittaa! Vaikka jurnutankin, niin oikeasti nautin siitä että Tussukka nukkuu vieressä ja haluaa olla ihan iholla ja lähellä ja lussutta vielä tissua. Ei sitä tod näk enää kovin kauan kuitenkaan kestä.

Muutto

2008-12-14T21:56:00.002+02:00

Nahkakuula on muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan. Muutto tapahtui toissa yönä abaut klo 3.30 kun mulla paloi käämi Kurnukan kukkumiseen. Yö oli ihan KAAMEA. Haamuina huuhailtiin miehen kanssa seuraavana aamuna kun ei oltu saatu nukuttua kolmea tuntia enempää. Itse Yökukku oli pirteä ja iloinen, ihan kuin olisi nukkunut hyvinkin.

Viime yö meni hyvin, vain kahdella herätyksellä. Tämäniltainen osoitti että Kuulalla ei ole minkäänlaisia probleemeja nukahtaa itsekseen yksin omaan sänkyyn säkkipiemässä huoneessa. Toivottavasti ei tulekaan.

It's showtime!

2008-12-11T14:39:00.003+02:00

Yökukkuja piti showta klo 00:11 - 01:38. Sitten tökin miehen hereille. Performanssi jatkui kahdella näytöksellä, vaikkei kukaan pyytänyt encorea. Väsynyt Taiteilija jäi koisimaan kun Suurin Fani könysi ylös ulos ja työpaikalle 1,5 tuntia normiaikataulusta jäljessä. Pakko yrittää uskoa että tuleva yö on parempi.

Etappeja

2008-12-08T12:16:00.005+02:00

Tillikainen teki elämänsä ekan Ulkomaanreissun itsenäisyyspäivänä kun käytiin törsäämässä veronpalautusrahat Naapurivaltakunnan Ostoshelvetissä. Pikkulikka jaksoi olla tosi reippaasti vaikka varmasti ketutti könöttää koko päivä kahlittuna turvakaukaloon. (No okei, kyllä hän pääsi välillä rintareppuun ja nautti lounaan Ikean ravintolan syöttötuolissa.) Isosisko oli yhtä reippaana ja me vanhemmat oltiin TOSI ylpeitä jälkeläisistämme.

Seuraavan päivän Suurinta Hupia oli seurata kun se meillä asusteleva partasuti nikkaroi uuden ruokapöydän kasaan. Tilli teki oikein spurtteja että ehti nappaamaan pöydänosia kuolakäsittelyyn.

Eilettäin tuli Todiste siitä, että meidän vauvalla on Ajatuksia. Hän jäi issesseen olkkariin heilutteleen helistintä. Kohta tulin takaisin ja löysin Juniorin roikkumasta lelulaatikon reunassa. Oli ryöminyt metrin verran ja kurottanut lootaan kiinni. Saipa tuo epeli laatikon kumolleen ja pääsi aarteisiin käsiksi. Reipas tyttö!
Ja sekin etappi on nyt saavutettu, että Tillerö istuu kauppakärryjen kyydissä. Suurta ihmetystä aiheutti uusi tarkkailuasema.

Miten ihmeessä hän on jo noin isoksi kasvanut?

Matkaan, ohoi!

2008-12-02T13:22:00.001+02:00

Kaukosäädin kiihottimena Tilli taivalsi eilen Ekat Oikeat Ryömimäsenttinsä. Molemmin käsin hän otti vauhtia ja niin se matka eteni! Hip hurraa!

Kikka ykkönen ja kakkonen

2008-12-01T12:02:00.003+02:00

Ai jee, millainen söpöläinen Tilli on! Hän on ottanut käyttöön pari uutta kikkaa, joista ihanampi on paranneltu hymyilytyyli. Nyttemmin hän nyrpistää nenänpään kurttuun samalla kun esittelee ikeniään. Sangen suloista ja aseistariisuvaa!

Kikkakakkonen on iloinen jokeltelu ja hihkuminen yösyönnä kun ei nukuttaisi. Silloin ei unenhimoiset vanhemmatkaan voi kyrsiintyä kovin kovasti kun toinen on vaan iloinen ja hyvällä tuulella.

On ne vauvat ovelia.

Tilannetiedotus

2008-11-27T11:48:00.003+02:00

Nahkakuula on alkanut nukkuun paremmin öisin. Ollaan päädytty sellaiseen toimintamalliin, että jos Tilli herää ennen kahta, ottaa Mies hänet ja nukuttaa uudelleen. Kahden jälkeen tehtävän hoitaa Tissu. Ja kun hän syökäsee noin klo 2 tai 3, niin seuraavan kerran hän ottaa huikat kuudelta kun mamman kello soi. Joululomalla kenties yritetään täystissitöntä yötä ja omaa huonetta. (Jos raskin hänet yksin pistää nukkumaan.)

Ruoka painuu hyvällä halulla kitusiin tätä nykyä. Laadulla ei juurikaan ole väliä, ainoastaan hedelmähyvä-sörsseli on saanut osakseen nyrpistyksiä. Kaura- ja ruispuuro on mennyt alusta asti ihan sellaisenaan alas kunhan vaan on tarpeeksi juoksevassa muodossa. Mies teki eräänä päivänä itse kanasössöä ja siinä olleet lihahituset olivat vissiin himpun verran liian isoja kun niitä piti kakoa.

Pallinaama

2008-11-24T15:52:00.002+02:00

Eräänä äskettäisen viikonlopun aamuna Tilli hihkui hereillä jo kasin aikaan. Muu Perhe veti unta kuuppaan kun me hiippailtiin alakertaan. Tiilikainen tutki lattiatasossa Isosiskon leluja, meikä touhuili aamuhommia. Välillä kävin tsekkaamassa mitä Vauvalle kuuluu. Heti kun Tilli kuuli että äiti tulee, niin hän kohottautui käsivarsiensa varaan ja virnisti kaikella kuolasta kiiltelevien poskiensa aurinkokapasiteetilla. Vui vihvilä, kuinka söpö mun pallinaamainen pikkulikkani onkaan!!! Ja kuinka hirmuisesti hän erittääkään kuolaa!!!

8 kg ja 68 cm

2008-11-19T07:37:00.006+02:00

Nuhvetti kävi puolivuotisneuvolassa. Painoa oli tasan kahdekasan kiloa ja pituutta 68 senttiä. Hyvin kasvaa. Terkkari oli kirjannut korttiin mainesanat "aktiivinen vauva".

Tillin peräpää toimii joskus jopa kolme kertaa päivässä, yleensä hetikohta ruokailun jälkeen. Naama muuttuu tuskanpunaiseksi ja kuuluu kauheaa ähinää kun hän työstää. Kaamean punnerruksen ja ähkimisen saattelemana vaippaan ilmestyy yleensä pikkurillin kynnen kokoinen papana. Haju on sangen muheva, jotenka pallura on totisesti tiukkaan tiivistettyä sitä itteään!

Vauvojen lelut ei paljon enää Tiilikaista kiinnosta. Pitäisi saada Isosiskon nuket käsittelyyn. Arvatenkaan se ei onnistu, koskapa tavaroistaan äärettömän tarkka Esikoinen nappaa tärkeimmät lelunsa salamana pois Kuolakidan kynsistä. Ja Tilliä kyrsii niin että pääsee huuto. Ja minä yritän sanoa, että saa se vauvakin niillä leluilla leikkiä, johon Isosisko tuumaa, että ei saa kun ne on mun. Ja sitten hän noutaa Tillille viihdykettä, niinkuin vaikkapa nuken kengän. Tai helistimen. (Joka ei kiinnosta pätkääkään.)

Uusia Juttuja

2008-11-16T13:19:00.003+02:00

Pikku Lutikalle on avautunut ihan Uusi Maailma puolivuotispäivän myötä: Hän On Noussut (nostettu) Istumaan Rattaissa! Mahtavaa! Kuukuna tuijottaa suu suikeana ympäröivää maailmaa ja ihmattelee. Ihmettelee isolla iillä, kun on niin kauheasti kaikkea ihmeellistä koko ajan joka paikassa! Hirveästi ihmisiä autoja taloja värejä puita valoja kaikkea kummaa mistä ei edes tiedä mitä ne on. Siksi pitää Ihmetellä ja Tuijottaa, Tutkia ja Tapittaa.

Uusi löytä äänirintamalla on päristely. Se on erityisen miellyttävän tuntuista ja kuuloista suoka suussa. Lihasose resonoi kaikista parhaiten, hyvänä kakkosena tulee kaurapuuro, joskin se on hieman klönttistä jotenka sen lentorata ei ole ihan puhdas. Mutta ihan hyvin roiskuu silti.

Tänään Pumppu oli köökin lattialla tsiigailemassa paikkoja. Jätin hänet paikkaan A naama kattilakaappiin päin. Kohtapa hän oli siirtynyt paikkaan B ja naama oli jääkaapin suunnassa. Pian hän oli keplotellut kohtaan C ja kolautti otsansa astianpesukoneeseen. Hirmuinen huuto, ihan kyynelien kanssa. Siitä se Kova Kolhujen Koulu alkaa. (Sivusilmällä tarkkailin miten Nuppi liikkuu ja totesin, että taaksepäin hän kulkee kaikista lujimpaa. Melkein yhtä nopeasti kuin kohmeinen etana.)

Hän on ihana

2008-11-12T07:40:00.002+02:00

Menneenä yönä Tilli the Isoääni huusi tunnin. Pikkasen näemmä pisti ketuttaan kun maitobaari ei auennut silloin kun hän olisi halunnut. Mutta nukahti sitten ja nukkui aamuun asti. Söi ja jatkoi unia kun Baari suuntasi töihin.

Vaan on se silti ihana tuo meidän Huutaja. Silmissä tuikkii tähdet ja naama on yhtä pulleaa poskea kun hän hymyilee. Ja kun hän oikein innostuu, kaikki raajat vispaa ja pikkuinen kroppa ihan tärisee kiihkosta. Suusta pääsee kurlutusta ja jokellusta ja kikatusta ja hihkuja. Kuunaama loistaa riemusta! Aivan vastustamattoman suloinen Vauva!!! Sitä hän on myös ollessaan omissa ajatuksissaan. Otsa menee vähän kurttuun ja silmiin hiipii etäinen katse. Suu on ihan supussa ja alahuuli työntyy ulos kun hän Pohtii Asioita. Jos silloin häntä häiritsee, saa Huutoa.

Uusin itsensä (ja muiden) viihdytysjuttu on suun maiskutus. Tai napsutus, kuten Isosisko sanoo. Huulet yhteen ja pikku imu, sitten äkkiä suu auki, niin jopas napsahtaa lystikkäästi.

Kotiväellä menee mainiosti keskenään. Isosisko on vähentänyt kiukuttelua ja Pikkusisko on alkanut syödä soseita ihan kunnolla. Ainoastaan juominen mua vähän huolestuttaa, mutta tuskinpa Pikku-Lutikka janoon nääntyy vaikkei kauheasti nestettä otakaan päivän aikana. Illalla sitä sitten tuleekin ruutaamalla kun Baari kotiutuu.

Unikoulua, vol 2

2008-11-10T08:08:00.002+02:00

Viime yö meni unikoulussa. Vaihdettiin Miehen kanssa petipaikkoja niin että meikä meni Tiitelistä kauemmaksi (jottei mjölkki haisisi kiihottavasti nokkaan, sillä sitähän minä olen, kävelevä maitohinkki) ja Mies otti yövastuun itselleen. Tatti nukahti klo 22 ja heräsi eka kerran klo 24. Mies hyssytti uneen. Herätys klo 02. Hyssyti hyssyti uneen. Herätys klo 03. Mies hyssytti ja hyssytti, vaihtoi vaipan ja suhisi, mutta älinä jatkui 40 minuuttia. Nukahti kuitenkin, eikä älinä ollut lainkaan ruokaa mulle nyt heti –tyyppistä huutoa. Se huuto tuli sitten klo 04.30. Annoin tissiä ja nostin punkkaansa. Mun kello soi kuudelta, mutten jaksanut herätä. Seiskalta vasta nousin ja imetin Tulevaisuuden Toivon uudelleen. Sinne ne unikoululaiset jäivät nukkumaan kun läksin.

Toivottavasti tuleva yö on helpompi. Mennyt yö kuitenkin osoitti, etti herätykset ole ruuantarpeesta johtuvia vaan jostain ihan muusta. Eikä Miehen tarvinnut hyssytellä Taatelia kuin viitisen minuuttia kun hän oli jo uudelleen unessa. Tapa ja tottumus vissiin ajaa ylös.

Lavuaariin

2008-11-05T22:35:00.003+02:00

En raskinut herättää Tiilikaista aterialle aamulla varhain ennen kuin läksin töihin (oli imutellut parin tunnin välein yöllä kunnes nukahti viiden jälkeen) ja siksipä piti iltapäivällä lypsää enimpiä paineita lavuaariin. Maitotuotanto ei varmasti vähene ihan pian kun yöimutahti on näin kiihkeä. Mutta pitäähän Ruutanan vissiin yöllä lussuttaa kun ei päivällä voi.

Kotona ja töissä

2008-11-04T10:22:00.000+02:00

Eilen kun tulin töistä kotiin, ajattelin mielessäni että minkäköhänlainen kaaos mua odottaa… Vauva tietenkin parkuu kitapurjeet pullistellen, Esikoinen karjuu leijonan lailla ja Mies on hermoromahduksen partaalla. Kämppä varmaan on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kaapissa ei ole ruokaa ja pyykkikori on täyttynyt päivässä laitojaan myöten. Ilmassa tuoksuu taatusti kakka ja hellalle kärähtänyt hernekeitto. Pikkusen siis jänskätti mitä on vastassa.

Ei olisi kannattanut maalailla kauhukuvia. Oven kun aukaisin, niin vastassa oli iloinen Mies, tyytyväinen Vauva ja hyväntuulinen Isosisko. Pottumuusi ja lohi odotti syöjäänsä (eli mua), pyykkikone hyrskytti ja paikat oli hyvässä järjestyksessä. Oli kiva tulla kotiin, tempasta kotikuteet niskaan ja tumpata tissu Tillikaisen suuhun. (Oi sitä helpotuksen tunnetta! Meinasi nääs jo vähän kiristää.)

Tilli oli syönyt ja nukkunut ihan hyvin, muutamia itkuja oli tullut syystä mitä Mies ei tiennyt, mutta keskiarvoltaan Eka Päivä Ilman Mammaa oli mennyt mainiosti.

(Ja minä nautin rauhasta työpaikalla.)

Kaksi yötä kotiäitiyttä

2008-11-01T14:24:00.004+02:00

Talven ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen.

Vielä kaksi yötä töihinmenoon. Melkain jo jännittää. Miehellä oli eilen viimeinen työpäivä ennen kuin alkaa koti-iskäksi. Sitäkin meinaa kuulemma vähän jännittää. Tilliä ei jännitä, Isosisko ei vissiin vielä oikein tajua mitä tarkoittaa että Äiti Menee Töihin ja Iskä Jää Hoitamaan Teitä Tyttöjä.

Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena viikonloppuna, oikeastaan eilen, oli oman äitini hautajaiset. Ikävä on kova yhä edelleen. Olisipa äiskä näkemässä lapsenlapsensa! Sekä mun tytöt että siskoni pojat. Hän olisi ihan lääpällään kaikkiin, sen tiedän. Onneksi voin kertoa likoille juttuja mummosta, joka on taivaassa ja vilkuttaa pilven päältä.

Öinen hiljaisuus - kuinka se syntyy

2008-10-29T13:57:00.004+02:00

Yön pimeinä tunteina kuuntelin taas Vauvan korviasärkevää (ei siksi että se olisi surullinen tai tuskainen ääni, ei ollenkaan! tämä ääni kuvastaa silkkaa riemua ja itsensäviihdytyksen iloa, mutta korvia se särkee koska on niin kovaäänistä muutoin hipihiljaisessa kodissamme) kurlutusta, ärinää, kärinää, huutelua, joklausta ynnä muita ääniä mitä Tatti keksiikään kurkunpäällään tuottaa. Yritin sihistä että oleppa nyt hiljaa kun on yö ja normaalit ihmiset nukkuu - ei auttanut. Pistin käden rinnalle ja tassutin - ei auttanut. Työnsin tutin suuhun - ei auttanut. Tissin työnsin suuhun - auttoi 10 sekunniksi. Vaihdon vaipan - ei auttanut. MUTTA! Sitten vittuunnuin! Ja kekkasin keinon!

Puhalsin Tillin naaman suunnalle heti kun hän päästi Väärän Äänen. Auttoi! Otin huitovasta kädestä kiinni ja hönkäsin joka kerta kun Tiilikainen avasi kitapurjeensa kärähdykseen ja Ääni loppui kuin leikaten! Noin kymmenennen puhalluksen jälkeen hän tyytyi kurluttaan unilaulua ja nukahti. YESH!

En tiedä, hyväksyttäisikö tämä vauvanhiljennyskeino kaikissa lapsenkasvatuspiireissä, mutta meinaan käyttää samaa niksiä kaikkina tulevina öinä kun se toimii näin hyvin. Hah!

Näin iloinen olin aamulla, vaikka yöllä mun itseilmaisua rajoitettiinkin tosi rankasti.

Lutkutusta ja kuolaa

2008-10-27T21:29:00.003+02:00

Siinä ne ois...

Muhmurasta on tullut Vakavasti Otettava Lutkuttaja. Hän lutkuttaa nyrkkiään, peukkuaan, muita sormia yhdessä ja erikseen, äitin rannetta, kaikkia sormia, peiton nurkkaa, leluja ja ennen kaikkea tarkoitukseen tarkoitettua oivallista lutkutinta. Ääntä lutkutus tuottaa sen verran, ettei kenellekään jää epäselväksi, että lattialla pyörii Vakavasti Otettava Lutkuttaja.

Lutkutuksen tarve on niin kova, että pelkkä tissu suussa ei riitä. Sinne on lisäksi survottava omat sormet ja välillä vaihdettava nännistä äitin etusormeen (se on kätevästi käsillä kun Tillillä on tapana pitää siitä lujasti kiinni syödessään) ja takaisin.

Lutkutukseen liittyy olennaisesti Kuola. Sitä piisaa, joo. Naama kiiltelee märkänä, paidan etumus on märkä, äitin puseron vasen olkapää on kroonisesti kuolassa, lattiallamakailupeite on kuolassa. Kaikki, mihin Lutkuttaja koskee, on kuolassa. Ihan kuin talossa asuisi nälkäinen vihikoiralauma.

Ikenet on vielä hampaattomat, vaikka molemmat alaetuhampaat ihan selvästi vaanivat tilaisuutta nousta pintaan. Saapa nähdä milloin nykyrät näyttäytyy.

Outo tyyppi

2008-10-26T21:42:00.003+02:00

Joo-o, on tuo Tillikainen melko kumma tyyppi. Justiinsa kun ajattelin ettei sille mikään sapuska kelpaa, niin tänään sille sitten kelpasikin kaikki mitä nokan eteen kantoi. Alahuuli pitkällä hän hamusi lusikkaa suuhunsa. Ota tuosta sitten selvää.

Sihtisuu

2008-10-25T10:33:00.005+03:00

(Klikkaa kuva kokonaiseksi.)

Tilliäinen ei haluaisi syödä muuta kuin tissiä. Ihan sama onko lusikassa hedelmää vai pottua, Beibi napsauttaa suunsa tiukasti kiinni kun se lähestyy huulia. Velliä hän suostuu hörppään pari kertaa tuttipullon korkista, mutta sitten loppuu sekin into. Rasittavaa, mutta ei mitään uutta, koska Isosisko oli ihan samanlainen aikoinaan. Luotan kuitenkin siihen, että sapuska alkaa maistua kun tissu ei heilu koko ajan nenän edessä ja lusikan toisessa päässä tollistelee iskä.

Unikoulua

2008-10-24T10:30:00.004+03:00

Olipa kiva yö. Unikoulun merkeissä meni. Mikään, tissi mukaan lukien, ei Tiitelille passannut klo 01:52, eikä huuto ollut muuta kuin itsensä viihdytystä tyyliin koska kukaan ei leiki kanssani niin karjunpa sitten kun äänikin on niin kivan käheä, jotenka pistin hänet omaan sänkyynsä makaamaan. Huuto ei tietenkään lakannut, mutta en antanut sen häiritä. Silitin poskesta ja tassuttelin. Huutoa kuuntelin, välillä rauhoittelin sylissä. Ja taas tassuttelin. 40 minuuttia huusi Tiitti, sitten nukahti. Nukkui puoli tuntia, karjaisi muutaman kerran ja nukahti uudelleen puoleksi tunniksi. Taas sama homma. Annoin tissiä ja pistin omaan sänkyyn. Uni tuli oitis ja kesti aamuun asti.

Alkoi ihan tosissaan jurppiin kun yksi pieni ihminen terrorisoi koko perheen unia. Mies on aamuvuoroon mennessä ihan seinästä revitty ja itsekään en jaksa tämmöistä menoa, varsinkaan kun työt alkaa. Isosisko on onneksi hyvin sikeäuninen, mutta miten kauan? Nyt kun on vielä Tautia mahassa, annan tissiä yölläkin, mutta siihenkin tulee muutos kun Tatti tervehtyy.

Toivottavasti ensi yönä päästään vähemmällä huudolla ja enemmillä unilla.

Huutokyvytön

2008-10-23T16:47:00.003+03:00

Kuume ja ruikuli on hellittäneet, mutta ääni on mennyt. Tilli vaan kähisee ja ähisee, muuta ei irtoa. Se tekee kommunikoinnin äärettömän hankalaksi. Totta tosiaan - vaikka Beibi ei puhu sanoilla, äänen sävy ja korkeus kertovat kaiken tarpeellisen. Nyt kun niitä ei erota, on sekä Viestin Lähettäjä että Vastaanottaja ihan hukassa. Siitäkin varmaan johtuu, että Tiilikainen valittaa surkeasti koko ajan ja kaikissa asennoissa. Särkylääkkeestä ei ole hyötyä. Vain sängyllä pötköllään tissi ikenien välissä on hyvä.

Se on adeno

2008-10-21T21:20:00.004+03:00

Lääkärissäpä sitten käytiin kun tauti ei tunnu hellittävän. Viime yönä meni petivaatteet vaihtoon kun Ryyni rykäs yrjön syönnin päätteeksi ja vaippaan on lurissut liejua. Kuumetta on ollut ja olo sangen kurja.

Täti Tohtori diagnosoi yrjö-oksennus-kuume-nuha-yskän adenovirukseksi ja sanoi että itsestään menee ohi kun menee. Jotta suppoa hanuriin vaan. Paino oli tippunut 70 grammaa perjantaista, jotenka pahaa kuivumista ei vielä ole, mutta pikku-Pyörykkään pitäisi saada 8 dl nestettä/ruokaa vuorokaudessa ettei kuivaksi korpuksi muuttuisi. Korvat punottivat ja kitapyöryköissä oli peitettä, jotenka kuulottimia ja kurkkuakin saattaa kolotta. Jos kuume yhtäkkiä nousee, niin on syytä epäillä korvatulehdusta ja painella kipin kapin lääkäriin.

Sääliksi käy pientä Nurpukkaa. Ihmeen reippaana hän on illan ollut, päivällä halusi vaan olla sylissä ja nojata poskea olkapäähän. Ruokakin taas maistui, mutta kaikki tuli suihkuna ulos justiinsa kun hän pääsi kunnolla puuron makuun kiinni. Höh höh.

Ruoka ja uni maistuu

2008-10-21T10:05:00.002+03:00

Eipä sairastaminen huonontavasti ainakaan ruolahaluun ja yöuniin vaikuta. Korvikkeeseen keitetyn riisipuuron Tilli suorastaan hotkaisee lusikasta ja yöunetkin kesti katkeamatta 22-05:51. Luxusta! Silti toivon, että tauti jo hellittäisi. On kurjaa katsella kun toinen on niin vaisu eikä yhtään oma iloinen kujertava itsensä.

Kipiä vauva

2008-10-20T21:31:00.002+03:00

Vissiin on perjantaista piikkiä syyttäminen, että Nyppy on kipeä. On ollut sunnuntaiaamusta asti. Kalju hehkuu kuumuutta, maha on kuralla ja silmissä on ihan tollo päällä. Ei paljon nauruja irtoa. Voi pientä.

Rasti

2008-10-19T15:28:00.005+03:00

Siinä se rasti nyt on. Turnipsi koisi puoli kymmenestä noin puoli viiteen heräämättä männä yönä. Ah. Liekö syynä Miehen antama iltapala: ruispuuroa (samaa mitä Isosiskokin söi iltapalaksi), sosetta ja velliä. Kolot tilkittiin tissulla.

Ilta ilman daisaria

2008-10-18T00:04:00.004+03:00

Illan tarkempia yksityiskohtia tuntematta anoin Äidille Omaa Lisäaikaa klo 22:n maissa (jolloin olin luvannut alunperin hiippailla kotia kohti) ja ilokseni kuulin, että koko jengi oli nukkumassa. Mullehan se kyllä passasi!

Nukkumassa ovat yhä edelleen kaikki rakkaani mun kun kello on päälle 24, jotenka mieleen hiipii ajatus, että onkohan Tissi sittenkään niin tarpeellinen Turnipsin nukahtamisen kannalta kuin miltä se on vaikuttanut tähän asti?

(Peeässänä kerrottakoon, että tämä Itsekäs Äiti nautti iltavapaasta ihan täysillä! Seura oli loistavaa, samoin löylyt, ruuat, juomat ja tanssit.)(Pieni jurnutuksen aihe on musiikki - olis pitänyt kuskata omat levyt mukana niin ei olis tarvinut veivata kake randeliinin ja paula koivuniemen väliä. *silmienpyöritystä*)

Neuvolakeikka

2008-10-17T15:14:00.003+03:00

Tössyrästä otettiin mittaa ja ruikattiin piikkikin reisimakkaraan. 5-kuisella Pallonaamalla on pituutta 66,3 cm (tarkka juttu) ja painoa 7670 g. Pipo saa olla kokoa 44,2 cm. Hyvin kuulemma kasvaa. Piikitys aiheutti pienen älähdyksen, mutta ei sen isompaa itkua. Toivottavasti ei tule oireita.

Eipä kummempia kuulu Tuhnukalle tai muulle Perheelle. (Meikä oottaa ihan hiilenä että pääsen likkakaverien kanssa juoruaan ja nauttimaan Aikuisten Ajasta ja kenties parista Aikuisten Juomasta...)

Arkisia asioita

2008-10-16T12:46:00.005+03:00

Tässäpä seisoksin ja kattelen ja olen söpö. Hiijohoi.

Lusikalla syötävä eväs on alkanut maistua paremmin, onneksi! Riisipuuro ja sose uppoa ilman mukinoita, samoin pottu-parsakaalisörsseli. Kohtapuoliin voitaisi ottaa kanaeläin ruokavalioon mukaan.

Pyörähtäminen selältä mahalleen sujuu suih vaan, ei tarvi edes äristä. Toisin päin meneminen on haastavampaa, vaikka se taito on ollut hallussa pidempään. Mutta kun on kaikenlaisia esteitä tiellä, kettu vieköön! Ja yli-innokas Isosisko on heti pyöräyttämässä ympäri vaikka pitäis ite saada treenata, kettu vieköön toisenkin kerran!

Öistä en viitti edes kirjoittaa mitään. Ne menee niinkuin on mennäkseen. Piirrän sitten rastin ruudulle kun on hehkuttamisen aihetta.

Huomenna olisi äiteellä likkakaverien kanssa iltamat. Harmillista että Miehellä on lauantaina aamuvuoro, on siis pakko kotiutua hyvissä ajoin. Vaikka tänään tapahtuikin niin että Tatti urvahti ilman tissiä. Söi puuroa ja vauhti hidastui kunnes sammui kokonaan. Vui pientä nöppöstä. On se niin lutunen.

Kiertoradalle!

2008-10-14T13:44:00.002+03:00

Kiertorata senkun laajenee! Tilli osaa kääntyä seljältä mahalleenkin! Rullaava Vauva ompi meidän lattialla! Onneksi se karjuu koko ajan liikkuessaan niin osataan varoa.

Kellotusta

2008-10-14T10:19:00.001+03:00

00:29
01:37
04:28
06:54

Siinä on viimeyön kukkuma-ajat. Nukkumaan hän kävi klo 21:30 ja uusi päivä alkoi kello 08:04. Ja tämä yö oli hyvä!

Hän pyörii sittenkin

2008-10-10T21:59:00.001+03:00

Tänään hän ojensi oikean kätensä, vilkaisi sivulle että reitti on selvä, päästi varoitushuudon ja kääntyi mahalta selälleen. Hahaa! Hän pyörii sittenkin!

Rakkautta ja sen sellaista

2008-10-10T13:25:00.003+03:00

Näköjään joka toinen yö on hyvä ja joka toinen ei ole. Siis unen määrän ja laadun kannalta tarkasteltuna. Siis äidin mielestä. Tilli on aivan tyytyväinen molempiin em. seikkoihin, ainakin jos kuunaaman aamuhymystä voidaan mitään päätellä. Tänään aamuyöllä klo 5.20 hän tosin päätti puskea kakkasen vaippaan, jotenka muutoin malko hyvä yö keskeytyi vaipanvaihtoon. Vaan ei se haitannut.

Tillikainen ei tykkää syödä muuta kuin tissiä. Lusikkaruuat uppoavat kehnosti, pullosta ei mene mikään neste ja hörppääminenkin on vähän niin ja näin. Superherkuiksi mainostamani päärynä, persikka ja pottu eivät enää olekaan niin hyvää, uutuudenviehätystä taisi olla. Banaani aiheuttaa paukkuja, joten se poistetaan ruokavaliosta toistaiseksi. Tänään sekoitin puurot ja vellit, eikä sekään maistunut kovin hyvältä. Eipä auta kuin jatkaa maisteluja, kyllä se vielä alkaa uppoamaan (ja unet paranee, joohan?!?).

Olen tässä viime aikoina ihastellut ja kummastellut siskojen välistä rakkautta. Isosiskossa se syttyi saman tien kun hän näki Tillin ensimmäistä kertaa. Nyttemmin se on vain vahvistunut kun Tiilikainen osaa näyttää tunteita takasinpäinkin. Kun Esikoinen herää äkäisenä päiväunilta ja hän kuulee Kuukunan huutelevan alakerrassa, muuttuu murjottava Peikkotyttö sekunnin sadasosassa iloiseksi Isosiskoksi, jolla on hirmuinen kiire vauvan luo. Kun jonnekin lähdetään, Esikoinen varmistaa, että tuleehan Tiitinen mukaan. Tilli jaksaa tuijotella Esikon leikkejä vaikka miten kauan ja kikatella Siskon tempuille. Molempien silmissä loistaa ilo ja rakkaus kun ovat yhdessä. Ihana on heitä katsella.

Het potatis

2008-10-07T21:29:00.005+03:00

Pikku-Lutikka söi iltapalaksi pottua vesikastikkeella ja voi ryökäle, että se oli hyvää! Kuola lensi ja suu aukesi ammolleen vastaanottamaan tuota jumalten nektaria, jota myös perunaksi kutsutaan. Pois kaikki hienostelu siis! Pottu suuhun ja menoksi! (Edellisyö oli syvältä syvimmästä suolesta, toivokaamme tulevasta yöstä edes himpun verran parempaa. Pelasta perheemme unet, oi potaatti!)

Vauvannaurattaja onnistuu tehtävässään

2008-10-05T21:17:00.002+03:00

Tiilikainen hörppi (kirjaimellisesti, sillä pullosta ei mikään neste uppoa vieläkään) iltavellinsä ja Esikoinen munttasi iltaleipänsä. Sittenpä tuo vekkuli Isosisko päätti naurattaa vauvaa. Kutitteli Tilliä pömpöstä ja teki ilmeitä tuo Vauvannaurattaja ja Vauvaa nauratti niin kovasti, että tuli yrjö. Iloiset iltamat meillä!

Tilli on nyt maistellut porkkanaa, pottua, päärynää ja persikkaa. Persikka on ainakin syljenerityksestä päätellen parasta. Porkkana-potaattivelli on kans herkkua. Hörppyyttämällä sitä syö hän, aukoo suutaan kun kuppi lähestyy eikä suupielestä valu ulos juurikaan tippaakaan. Tupperivaaran silikoninokkamukia ollaan myös käytetty ja siitä Pullonhyljeksijä ottaa jopa imun kun heikko hetki sattuu olemaan.

Harhalaukaus

2008-10-04T10:00:00.003+03:00

Aamulla lompsin suihkuun. Pesin unenpöpperöt silmistä ja hoksasin että joko meillä on visiteerannut vampyyri tai sitten Tillillä on sattunut pahemmanlaatuinen harhalaukaus - nimittäin oikeasta daisarista noin 10 cm yläviistoon kohti kainaloa on ilmestynyt kunnon fritsu! Eikä ole mikään pikkuimu ollut! Jälki on tuskanpurpprainen, ihan kuin meidän yläasteluokan kovimman jätkän Jarnon kaulassa piukkapöksyisen tyttökaverin kanssa vietetyn viikonlopun jälkeen.

Ei mitään erityistä

2008-10-01T14:38:00.003+03:00

Eilen illalla kun Beibi taas karjui jostain tuntemattomasta syystä, otti Mies tilanteen haltuunsa. Eli nappasi Huutajan syliinsä ja hyssytti. Hyssytti niin kauan että huuto loppui ja hyssytti vielä lisää niin että Huutajan silmä alkoi luppaseen. Hyssytti ja nyssytti, heilutti ja piti hyvänä. Sitten laski sänkyyn. Seuraavan kerran Huutaja päästi äänen puoli neljältä aamuyöllä. Äiti oli niin i-loi-nen kun sai nukkua viisi tuntia putkeen!

Viikkoa vanhempi Tyttönen kävi kylässä meillä ennen tuota iltaista huutoepisodia. Tilli on varsinainen mörssäri verrattuna kirpunkokoiseen Ikätoveriin. Likat tuijottivat toisiaan lattialla ja kurluttivat kilpaa. Tänään tulee kylään Nuoriherra Ikätoveri, saapa nähdä miten paljon pienempi hän on.

Täytyy sanoa, että vähän sattui Äidin Sydämeen kun tuon Kirppusen vanhempien ensimmäiset sanat olivat herranen aika! ja ompa se iso! kun meidän Pompulan näkivät. Toivat lahjaksi hauskan pyyhkeen, ja Kirpun Äiti tuumasi että vieläköhän Tillin pyllyn pystyy siihen kuivaan kun pyyhe on niin pieni. Höh! Aika julmaa huumoria.

Tiilikaisen päälaki on kaameassa kunnossa. Karstat on vähitellen saatu harjailtua pois suurimmaksi osaksi, mutta nuppia on kutittanut niin kovasti että Tilli on raapinut sen ihan verinaarmuille. Nyt on sitten pipo päässä 24/7. Vaan jospa se tästä.

Enää kuukauden verran on kotiäitiyttä jäljellä. Yritän nauttia jäljellä olevista päivistä, mutta myönnettävä on - mua ei ole luotu tällaiseen kotihengetärmeininkiin. Välillä seinät kaatuu tosissaan päälle ja ahdistaa. Rakastan lapsiani kaikella rakkaudella mitä sydämessäni on, mutta tätä kotinurkissa pyörimistä en jaksa. Onneksi on ihana Mies, joka haluaa ja uskaltaa olla lasten kanssa koti-isänä! (Ja onneksi siihen on taloudellinen mahdollisuus!)

Yövalitusta ja muuta surkeutta

2008-09-27T13:25:00.005+03:00

Päässä on karstaa ja nahka punottaa, mutta mää olen silti Iloinen Vauva!

Tämän blogina aiheeksi voisi näemmä muuttaa Erään Äidin Valitukset kun kaikki postaukset pitää sisällään käninää huonoista öistä. Mutta sellainen tod oli taas. Isosisko mönki samaan sänkyyn kaikkien muiden kanssa neljän aikaan ja siihen tietenkin heräsin. Kohta Tilli halusi syömään eikä uni meinannut tulla kummalekkaan alaikäiselle millään. Tiilikainen rykäs lökät housuun, vaihdoin vaipan, imetin lisää, taas tuli kakka, Isosisko pyöri ja hyöri, Juniori kalkatti isoäänisesti sängyssään, Mies kuorsasi, Esikoinen potki ja kiskoi peittoa, Tillikka karjui lisää ruokaa... Kuudelta Miehen kello kilkatti ja yhä edelleen naisväki oli hereillä. Mies lähti valmentuun töihin ja ihana ihme tapahtui: me muut nukahdettiin! Ja koisittiin liki puoli kymmeneen!

Tiilikaisella on taas niin paljon karstaa kaalessa, etten tiedä mitä sen kanssa tekisin. Ei mennyt kuin päivä edellisestä putsauksesta niin ryyhnät tuli takasin. Nyt kuuppa näyttää siltä ettei sitä ole ikinä pesty. Kurjaa. Kaiken kellertävän töhnän lisäksi päänahka punottaa tosi kovasti, jotenka en haluaisi sitä enempää raisttaa hetkeen. Voi Vauva-riepua.

Toinen probleemi on Tillin korvantaustat. Nahka on auennut korvien takaa siitä kohti mistä kuulottimet kiinnittyy kalloon, ihan ylhäältä ja alhaalta. 1% kortisoni auttaa hetkeksi, mutta jos en rasvaa paria kertaa päivässä, niin johan taas on haavauma. Voi voi voi Vauva-riepua!

Syksyinen yösoitto

2008-09-25T09:36:00.008+03:00

Ihania syyspäiviä on ollut. Ollaan käyty perheen kera kävelyillä nuuskimassa putoavia lehtiä ja matalalta paistavaa aurinkoa. Esikoinen on ihan kummissaan tästä luonnonilmiöstä, että lehdet ei pysy puussa, ja odottaa kovasti että tulee talvi ja pääsee hiihtämään. Kuopusta ei vuodenajat vielä vois vähemää kiinnostaa. Mitä nyt sen verran, että pukemiseen menee enemmän aikaa ja se ketuttaa.

Viimeaamuyönä Tilli taas nautiskeli oman äänensä soinnusta tunnin verran. Maha oli täynnä eikä nukuttanut ja oli niin pirskuleen pimiää, ettei voinut omaa kättäänkään ihastella, joten Kimuli pisti jodlaten. Uuuuuu sanoi hän. Gugugugugrrrrlllll kurlutti Yökyöpeli. Aaaaaaaaa lauloi pieni Pallopää. Ääääärrrrrrääääärrrrrrr-gggrrrrgrrhrhhrgrhrrrrr ärisi tuo Pampulaposkinen Kukkuli. Eine kleine Nachtmusik. Siitä se ura Mozartillakin urkeni.

Päärynää

2008-09-23T12:30:00.003+03:00

Nyrpäle sai eilen maistiaisen päärynästä ja sepäs olikin herkkua! Lutikka imasi koko alahuulen sisään ja imeskeli leuankin puhtaaksi herkusta ennen kuin avasi suun ammolleen että lisää tänne kiitos. En tiedä, johtuiko hyvät unet illalla syödystä sörsselistä vaiko kuun asennosta, mutta eka pätkän yöuni kesti Tuutilla liki 6 tuntia. Ou jee! Täytyy kokeilla tänäänkin iltapalaksi päärynää.

Tilli on ottanut käyttöön uuden äänensävyn. Sen kuuleminen ei kauheasti ilahduta yösyönnä, on nimittäin sen verran karski rääkäisy. Huuto lähtee kurkunpäästä ja sen sävy on käheähkö. Karjaisussa kaikuu äää ja ärr ja se kertoo, että nyt mutsi vauhtia, mulla on NÄLKÄ ja VÄSY!

Nuhaa ja avustettuja käännöksiä

2008-09-19T14:57:00.004+03:00

Nyppyröisen nenä on ollut taas nuhainen ja yskääkin on havaittu. Eipä tuo onneksi tunnu kovasti ahdistavan tai kurjuutta elämään tuovan. Nenänputsausoperaatiotkin Tilli ottaa rauhallisesti (toisin kuin Isosiskonsa aikoinaan). Muu Perhe meinaa mennä mökille viikonvaihteessa, mutta Tiiliisen kanssa jäädään niiskuttaan kotinurkkiin.

Tillero ei ole vieläkään innostunut kääntymähommista. Hän kurottelee tavaroita mieluiten selällään tai satunnaisesti kyljelleen kääntyneenä, mutta mahalleen menon edellytys on Auttava Käsi. Isosisko on ottanut tämän roolin itselleen erityisen mielellään ja välillä vähän hirvittää kohtuullisen vauhdikkaat käännökset, mutta Tilliä vaan naurattaa.

Popsi popsi

2008-09-17T15:18:00.005+03:00

Tillikainen vaati huomiota tai tissiä tai jotakin KUULUVALLA äänellä ainakin 15 kertaa viime yönä. Hohhoijjaa. Meinaa väsy painaa silmää. Enkä saanut otettua päikkäreitä kun likat nukkui eri aikoihin. Enkä tietenkään voi illalla mennä ajoissa nukkumaan kun pitää kytätä telkkaria ja surffata ja lukea ja tehdä kaikkea sitä mitä päivällä ei voi kun aina joku on vaatimassa jotakin. On se rankkaa olla kotiäiti.

Hmm... Mitäs tämä on?

Mutta asiaan: Tilli söi elämänsä ensimmäiset porkkanat tänään. Ei mennyt naama pahasti mutkalle ja hän jopa nielaisikin jonnin verran pöperöä. Minusta tuntui hirveälle antaa lusikalla ruokaa pienelle vauvalleni. Liekö se johtuu siitä että kiinteisiin siirtyminen merkkaa Tiilikaisen jonkinmoista irtaantumista musta, mutta ihan varmasti se johtuu huonosta omatunnosta. Tyly mamma lähtee töihin eli ajattelee omaa mielenterveyttään eli omaa napaansa ennen Lapsen hyvinvointia ja siksi Vauva-riepu ei saa nauttia täysimetyksestä puolen vuoden ikään asti. (Vaikka eihän sitä tiedä olisiko muutenkaan saanut. Mutta nyt ei ole edes mahdollisuutta annettu.) Paskamutsi.

Loppukevennys: Siskokset kelli lattialla. Esikoinen päästi kaamean paukun ja sehän tietysti on kaikista hauskin vitsi ja naurattaa kippuraan asti. Mutta että kun Tiilikainenkin kikatti tilanteelle!? Onko pieruhuumorintaju periytyvää? (Mieheltä, ei multa! toim. huom.)